Radion historian alkuvaiheet

Radioaallot ovat sähkömagneettisen spektrin osa. Sähkömagneettisellä spektrillä tarkoitetaan sähkömagneettisen säteilyn tuottamia aallonpituustaajuksia. Radioaaltojen lisäksi sähkömagneettiseen spektriin kuuluvat myös mikroaallot, infrapunasäteily, valo, ultraviolettisäteily, röntgensäteily ja gammasäteily. Radioaaltojen välityksellä välittyvät niin radio-, televisio-, tutka- kuin matkapuhelinlähetyksetkin. Aaltoja ei näe, mutta niiden hyödyntäminen on merkittävä asia nyky-yhteiskunnassa.

Radioaallosta kaikki lähti

Vuonna 1873 skotlantilainen fyysikko James Maxwell esitti teoriansa sähkömagneettisesta aaltoliikkeestä, ja sen avulla mahdollisesti tapahtuvasta viestinnästä. Tästä innostuneena useat fyysikot eri puolella maailmaa alkoivat tehdä omia kokeitaan ja tutkimuksiaan, osin tietämättä toistensa toimista.

Näiden tutkimusten seurauksena radioaallot ja niiden ensimmäiset hyödyntämismahdollisuudet löydettiin. Varsinaista yksittäistä radion keksijää ei voidakaan nimetä useiden tutkijoiden toimiessa itsenäisesti, mutta ainakin seuraavat henkilöt olivat keskeisiä tekijöitä radion ollessa kyseessä.

  • Nikola Tesla oli serbialais-yhdysvaltalainen fyysikko ja tuottelias keksijä, joka teki lukuisia keksintöjä sähkötekniikan saralla. Hänellä oli myös merkittävä osa radion keksimisessä, sillä hän sai muun muassa patentin radion periaatteelle. Tesla loi radiolle kytkentäkaaviot, joita radion varsinaisena keksijänä pidetty Guglielmo Marconi sittemmin käytti.
  • Guglielo Marconia pidettiin joissain yhteyksissä virallisesti radion keksijänä, ja hän sai siihen liittyen myös Nobelin palkinnon. Kuitenkin kaikki radiolähetysten tekemiseen vaadittavat tekijät oli jo löydetty ennen Marconin keksintöä, joten tuo titteli oli kyseenalainen, ja Nobelin palkintokin peruutettiin sittemmin. Marconin rooli radion kehittämisessä oli joka tapauksessa merkittävä. Marconi muun muassa teki ensimmäisenä meren yli toimineen radiolähetyksen, sekä perusti ensimmäisen radiotehtaan.
  • Sir Oliver Lodge oli englantilainen fyysikko, joka kehitti muun muassa kohereerin, jota käytettiin radiolähestysten vastaanottoon.
  • Venäläinen fyysikko Aleksandr Popov teki myös kokeita hertseillä, ja häntä pidettiinkin ensimmäisenä tutkijana, joka osoitti radiotekniikan olemassaolon sekä sen, kuinka sitä voitaisiin hyödyntää. Hän teki ensimmäisenä lähetyksiä myös pienten matkojen päähän.
  • Jagadish Chandra Bose, intialainen fyysikko, esitteli myös radioaaltojen toimintaa vuonna 1894. Hän ei ollut kuitenkaan halukas hakemaan keksinnölleen patenttia.

Harppauksin eteenpäin

Ensimmäinen radiotehdas perustettiin Englantiin vuonna 1898 Guglielo Marconin toimesta. Hieman myöhemmin myös Tesla rakennutti oman lähetystorninsa. 1900-luvun alkupuolella kehitetty elektroniputki, sekä aiempaa paremmaksi kehitetty mikrofoni edistivät radion voimakasta tulemista.

Vuonna 1906, joulukuussa, lähetettiin maailman ensimmäinen audioradiolähetys Massachusettsista. Lähetyksen ohjelmana oli viulunsoittoa ja raamatunlukua, kanadalaisen keksijän Reginald Fessendenin toimesta.

Radiotoiminta alkoi maailmalla 1920-luvulla Yhdysvaltalaisen KDKA:n lähetyksillä, ja Eurooppaan radiotoiminta saapui BBC:n toimesta vuonna 1922. 1920-luvulla maailmalla alkoi myös kaupallinen radiotoiminta.

Varhainen radiotoiminta Suomessa

Aleksandr Popov, jota siis pidettiin yhtenä radion keksijöistä, teki kokeitaan ja järjesti Suomessa toimivan radioyhteyden Suomenlahdella sijaitsevien Suursaaren ja Kuutsalon välille jo vuonna 1900. Varsinainen radiotoiminta Suomessa alkoi 1923 Tampereella. Asemaa 3NB Tampere, eli Tampereen Radiota pyörittivät insinöörit Arvi Hauvonen sekä Lauri Tiitola.

Aseman radiolähetykset, jotka lähetettiin Tampereen Puhelintalon ullakolta käsin, pystyi vastaanottamaan kideradioilla, ja hieman Tampereen kaupungin ulkopuolella putkiradioilla. Ensimmäinen lähetys oli marraskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1923.

Vuonna 1926 aloitettiin Suomessa valtakunnallisen Yleisradion lähetykset, joka lopetti pienten yksityisten radioasemien toiminnan. Yleisradiotoiminta oli siis valtion tukemaa toimintaa. Suomessa sillä oli monopoliasema radiolähetyksissä aina vuoteen 1985, jolloin Suomessakin radiolupia myönnettiin jälleen haettavaksi, ja kaupallinen radiotoiminta voitiin aloittaa uudelleen.

Radion vuosikymmenet Suomessa

Heti mukana kehityksessä

Radiotoiminta aloitettiin 1920-luvulla, ja se alkoi heti levitä Yhdysvalloista maailmalle. Euroopassa tehtiin ensimmäiset yleiset radiolähetykset vuonna 1922, ja Suomessakin myönnettiin ensimmäiset kokeiluluvat radiolähetyksiä varten jo vuonna 1921. Vuoden 1923 marraskuussa lähetettiin ensimmäinen varsinainen suomalainen radiolähetys Tampereelta, Puhelintalon ullakolta 3NB Tampereen toimesta.

Radiola, ensimmäinen mainosradion tyyppinen radio perustettiin vuonna 1924 Helsingissä paikallisten radioamatöörien toimesta Radiola muistettiin esimerkiksi lehtiäkin nopeammista olympiatulosten lähetyksistä kuulijoilleen.

Yleisradion monopolin aika

Vuonna 1926 perustettiin Yleisradio, valtakunnallinen radioasema, jonka toiminnan periaate oli radio-ohjelmien koostaminen ja lähetys. Seuraavana vuonna, 1927, sille luotiin monopoliasema, jonka seurauksena valtio teki päätöksen olla myöntämättä radiolupia muille toimijoille tai yrittäjille. Samanlainen linjaus oli yleistynyt muissakin Euroopan maissa, kontrollointihalu oli kova. Tätä Yleisradion monopoliasemaa jatkui aina vuoteen 1985, jolloin radiotoiminta alkoi vapautua jälleen muillekin toimijoille, liki 60 vuoden jälkeen.

Kaupallinen radiotoiminta starttaa

Suomi oli radiolupien vapauttamisessa Pohjoismaiden ensimmäinen, ja toimintaa käynnistettiin vauhdikkaasti. Jo vuoden 1985 aikana yhteensä 18 kappaletta erilaisia paikallisia kaupallisia radiokanavia aloitti toimintansa. Joukko oli varsin kirjava. Ensimmäisenä lähetysten teon aloitti nivalalainen Radio Lakeus huhtikuussa 1985, ja heti perään Radio City. Cityn aalloilla kuultiin ensimmäinen radiomainos, vakuutusyhtiö Kansan mainos. Edelleen toiminnassa olevat Tampere 957 ja turkulainen Auran Aallot muun muassa aloittivat kyseisenä vuonna.

Seuraavat vuodet 1980-luvun loppupuoliskolla olivat radiovalloituksen aikaa, ja rajoja kokeiltiin jatkuvasti. Tuli uusia legendaarisia radiojuontajia, kuten Outi Pop ja Rubern Stiller, ohjelmia kuten Pullakuskit, sekä lähetyksiä kuten Klaude Kopteri, joka raportoi Helsingin liikennettä suoraan taivaalta. Radiomainoksiin alettiin panostaa, suunnittelutoimistot kokeilivat rajojaan luovuudessa ja mainosspottien paremmuudesta kilpailtiin asettamalla niitä paremmuusjärjestykseen. Kanavilla soi hittimusiikki, ja nuoriso otti radion omakseen. Kanavilta nauhoitettiin musiikkia c-kaseteille, ja nuoriso oli vahvasti ohjelmatarjonnan kohderyhmänä.

Laman vuodet

1900-luku toi tullessaan suuren laman, mikä vaikutti myös radiokanavien toimintaan. Useilla kaupallisilla kanavilla meni heikosti, ja moni myös lopetti toimintansa. Nuorella energialla kuitenkin myös pärjättiin. Esimerkiksi Maria Guzenina aloitti uutena kykynä Radio Cityssä, josta hän sitten ponnisti maailmanmaineeseen Yhdysvaltalaiselle musiikkitelevisiokanava MusicTV:lle.

Kansainvälinen musiikkitelevisio musiikkivideoineen nousi vahvaksi kilpailijaksi kotimaisille radiokanaville. Radiossa haluttiin laajentaa tarjontaa myös klassisen musiikin ystäville, ja vuonna 1991 syntyi Classic radio täyttämään aukkoa tässä kohderyhmässä.

1990-luvulla alkoi radiokanavien järjestämien massiivisten ilmaiskonserttien aika. Radiokanavien kuuluvuusalueita myös laajennettiin, ja nuorisolle suunnattu Kiss FM sai ensimmäisenä toimiluvan, joka kattoi puoli valtakuntaa. Myös ensimmäinen uutisia toimittava mainosradio, Radio Nova sai toimiluvan.

2000-luku aloitti uudet tuulet

2000-luvulla radiokanavia oli jo kymmeniä, ja toiminnan monipuolistumiseen vaikutti voimakkaasti internetin yleistyminen. Puhuttiin monimediasta, jossa radiotoiminnan oheen haetttiin uusia rooleja muun muassa television, internetin ja sosiaalisen median kautta. Radiota kuunneltiin yhä keskimäärin useampi tunti päivässä, sekä FM-taajuuksilla että internetin kautta. Valinnanvaraa kanavissa riitti, ja radion mainosmyynti oli suurempaa kuin koskaan.

Historiallista harrastustoimintaa Suomessa

Vuonna 1991 perustettu Suomen Radiohistoriallinen Seura Ry on yhteisö, jonka tarkoituksena on tukea radiohistoriallista harrastustoimintaa. Se etsii, kerää ja tutkii, sekä tallentaa radion historiaan liittyvää materiaalia ja tietoa, sekä julkaiseen tutkimustuloksiaan. Seura tukee jäseniensä harrastustoimintaa, ja se järjestää muun muassa tapaamisia luentoja, vierailuja sekä esittelyjä. Jäseniä yhdistyksessä on noin 500. Radiohistoriallisen seuran keräämää museomateriaalia on nähtävissä Petäjäveden radiomuseossa. Materiaalia myydään myös seuran nettisivuilla.

Petäjäveden radio- ja puhelinmuseo

Petäjäveden radio- ja puhelinmuseo sijaitsee Keski-Suomessa, Petäjävedellä. Tätä vuonna 1985 perustettua museota pyörittää Petäjäveden Vanhojen Viestilaitteiden Museon Tukiyhdistys ry, ja se on saanut museotoimintaansa myös valtiollista mueoavustusta.

Museorakennuksena toimii vuonna 1916 rakennettu entinen vanhainkoti, ja näyttelytilaa on yli 300 neliötä. Kokoelmaan kuuluu yli 300 museoesinettä, ja dokumentteja on kymmeniä tuhansia. Kokoelmiin kuuluu vanhimpina muun muassa radio vuodelta 1921, puhelin 1880-luvulta, sekä radioputki vuodelta 1918.

Historialliset suomalaiset radiotehtaat Asa, Salora sekä Helvar ovat museossa kukin edustettuina omalla osastollaan. Samoin sotilas- sekä ammattiradiotuotanto, niin kotimainen kuin ulkomainenkin.

Museon kokoelmat on luetteloitu

Museossa on esillä vain pieni osa sen kokoelmiin sisältyvistä laitteista ja esineistä. Radiomuseon materiaalia onkin kuvattu ja luetteloitu jo parin vuosikymmenen aikana, ja työ kokoelmien julkaisun saattamiseksi ajantasalle jatkuu edelleen. Radiomuseon kokoelmiin voi tutustua museon imternetsivuilla, joissa ne on koottu kansioittain aiheesta kiinnostuneiden tutustuttavaksi.

Museon rompepäivä

Museotavaroita on tietysti aina myös kaupan, ja myös radiomuseo järjestää yhdessä radiohistoriallisen seuran kanssa rompepäiviä. Se on lajissaan ainutlaatuinen tapahtuma, jonne kävijät tulevat ympäri maan, jopa ulkomailta saakka.

Rompepäivien kävijämääräksi on vuosien varrella vakiintunut noin 500-600 kävijää, joten mikään massatapahtuma se ei ole. Mikä onkin sinällään mainio asia, esillä oleviin tavaroihin ehtii paneutua kunnolla, ilman että kyynärpäätaktiikkaa joutuu käyttämään. Tapahtuman tunnelma on leppoisa, ja tavara on autenttista. Myynnissä on sekä kunnostettua kaunista tavaraa, että varaosia. Ja kaikkea siltä väliltä.