Radiokuunnelmat olivat merkittävä ohjelmamuoto jo radion historian alkuvuosista lähtien. Ne olivat parhaimmillaan kuulijan mielenkiinnon vangitsevia ja mielikuvituksen herättäviä näytelmiä, joiden tapahtumaympäristö muodostui kuulijan omassa päässä.
Ensimmäiset kuunnelmat
Aivan aluksi radiossa lähetettiin teatterissa taltioituja, ihan tavallisia näytelmiä pelkkänä äänenä, ja pian teatteriesityksiä alettiin esittää suorina radiolle sovitettuina äänitysstudioissa. Varsinainen ensimmäinen tunnettu, ja nimenomaan radiokuunnelmaksi käsikirjoitettu esitys oli vuonna 1924 englantilaisen Richard Hughesin käsikirjoittama A Comedy of Dangers. Se sijoittui pimeään kaivokseen, joka olikin varsin kekseliäs ratkaisu kuvan puuttumiselle näytelmästä.
Tämän jälkeen radiokuunnelmien kirjoittaminen yleistyikin vauhdikkaasti. 1930-luvulla siirryttiin pois suorien lähetysten tekemisestä, ja alettiin nauhoittaa ku
unnelmia etukäteen. Tämä laajensi myös mahdollisuuksia lisätä kuunnelmiin äänitehosteita sekä musiikkia.
Suomessa myös suosittuja
Suomessa kuunnelmia esitettiin myös heti Yleisradion lähetysten alettua. Puhuttiin kuulelmista, tai kuulonäytelmistä, ennenkuin sana kuunnelma vakiintui. Aluksi kuunnelmat olivat Suomessakin suoria lähetyksiä, ja kuunnelmapäivä oli aina maanantai. Tämä siksi, koska teatterissa vapaapäivä oli maanantai, ja kuunnelmia lähetettäessä tuli koko ryhmän olla paikalla yhtäaikaa. Kun lähetys alkoi, kokoontui kansa runsain määrin radioiden ääreen esitystä kuuntelemaan.1930-luvulla alettiin kuunnelmia nauhoittaa etukäteen, ja esityskerrat lisääntyivät.
Arkistomateriaalia on tallella Suomessa aina vuodesta 1938 esitetyistä kuunnelmista lähtien. Esimerkiksi Suomisen perhe oli kuunnelma, jonka moni ikäihminen edelleen muistaa niin kuunnelmina, kuin myös saman nimisistä elokuvista. Kuunnelmana ohjelmaa esitettiin vuosina 1938-1958.