Radion historian alkuvaiheet

Radioaallot ovat sähkömagneettisen spektrin osa. Sähkömagneettisellä spektrillä tarkoitetaan sähkömagneettisen säteilyn tuottamia aallonpituustaajuksia. Radioaaltojen lisäksi sähkömagneettiseen spektriin kuuluvat myös mikroaallot, infrapunasäteily, valo, ultraviolettisäteily, röntgensäteily ja gammasäteily. Radioaaltojen välityksellä välittyvät niin radio-, televisio-, tutka- kuin matkapuhelinlähetyksetkin. Aaltoja ei näe, mutta niiden hyödyntäminen on merkittävä asia nyky-yhteiskunnassa.

Radioaallosta kaikki lähti

Vuonna 1873 skotlantilainen fyysikko James Maxwell esitti teoriansa sähkömagneettisesta aaltoliikkeestä, ja sen avulla mahdollisesti tapahtuvasta viestinnästä. Tästä innostuneena useat fyysikot eri puolella maailmaa alkoivat tehdä omia kokeitaan ja tutkimuksiaan, osin tietämättä toistensa toimista.

Näiden tutkimusten seurauksena radioaallot ja niiden ensimmäiset hyödyntämismahdollisuudet löydettiin. Varsinaista yksittäistä radion keksijää ei voidakaan nimetä useiden tutkijoiden toimiessa itsenäisesti, mutta ainakin seuraavat henkilöt olivat keskeisiä tekijöitä radion ollessa kyseessä.

  • Nikola Tesla oli serbialais-yhdysvaltalainen fyysikko ja tuottelias keksijä, joka teki lukuisia keksintöjä sähkötekniikan saralla. Hänellä oli myös merkittävä osa radion keksimisessä, sillä hän sai muun muassa patentin radion periaatteelle. Tesla loi radiolle kytkentäkaaviot, joita radion varsinaisena keksijänä pidetty Guglielmo Marconi sittemmin käytti.
  • Guglielo Marconia pidettiin joissain yhteyksissä virallisesti radion keksijänä, ja hän sai siihen liittyen myös Nobelin palkinnon. Kuitenkin kaikki radiolähetysten tekemiseen vaadittavat tekijät oli jo löydetty ennen Marconin keksintöä, joten tuo titteli oli kyseenalainen, ja Nobelin palkintokin peruutettiin sittemmin. Marconin rooli radion kehittämisessä oli joka tapauksessa merkittävä. Marconi muun muassa teki ensimmäisenä meren yli toimineen radiolähetyksen, sekä perusti ensimmäisen radiotehtaan.
  • Sir Oliver Lodge oli englantilainen fyysikko, joka kehitti muun muassa kohereerin, jota käytettiin radiolähestysten vastaanottoon.
  • Venäläinen fyysikko Aleksandr Popov teki myös kokeita hertseillä, ja häntä pidettiinkin ensimmäisenä tutkijana, joka osoitti radiotekniikan olemassaolon sekä sen, kuinka sitä voitaisiin hyödyntää. Hän teki ensimmäisenä lähetyksiä myös pienten matkojen päähän.
  • Jagadish Chandra Bose, intialainen fyysikko, esitteli myös radioaaltojen toimintaa vuonna 1894. Hän ei ollut kuitenkaan halukas hakemaan keksinnölleen patenttia.

Harppauksin eteenpäin

Ensimmäinen radiotehdas perustettiin Englantiin vuonna 1898 Guglielo Marconin toimesta. Hieman myöhemmin myös Tesla rakennutti oman lähetystorninsa. 1900-luvun alkupuolella kehitetty elektroniputki, sekä aiempaa paremmaksi kehitetty mikrofoni edistivät radion voimakasta tulemista.

Vuonna 1906, joulukuussa, lähetettiin maailman ensimmäinen audioradiolähetys Massachusettsista. Lähetyksen ohjelmana oli viulunsoittoa ja raamatunlukua, kanadalaisen keksijän Reginald Fessendenin toimesta.

Radiotoiminta alkoi maailmalla 1920-luvulla Yhdysvaltalaisen KDKA:n lähetyksillä, ja Eurooppaan radiotoiminta saapui BBC:n toimesta vuonna 1922. 1920-luvulla maailmalla alkoi myös kaupallinen radiotoiminta.

Varhainen radiotoiminta Suomessa

Aleksandr Popov, jota siis pidettiin yhtenä radion keksijöistä, teki kokeitaan ja järjesti Suomessa toimivan radioyhteyden Suomenlahdella sijaitsevien Suursaaren ja Kuutsalon välille jo vuonna 1900. Varsinainen radiotoiminta Suomessa alkoi 1923 Tampereella. Asemaa 3NB Tampere, eli Tampereen Radiota pyörittivät insinöörit Arvi Hauvonen sekä Lauri Tiitola.

Aseman radiolähetykset, jotka lähetettiin Tampereen Puhelintalon ullakolta käsin, pystyi vastaanottamaan kideradioilla, ja hieman Tampereen kaupungin ulkopuolella putkiradioilla. Ensimmäinen lähetys oli marraskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1923.

Vuonna 1926 aloitettiin Suomessa valtakunnallisen Yleisradion lähetykset, joka lopetti pienten yksityisten radioasemien toiminnan. Yleisradiotoiminta oli siis valtion tukemaa toimintaa. Suomessa sillä oli monopoliasema radiolähetyksissä aina vuoteen 1985, jolloin Suomessakin radiolupia myönnettiin jälleen haettavaksi, ja kaupallinen radiotoiminta voitiin aloittaa uudelleen.

Radion vuosikymmenet Suomessa

Heti mukana kehityksessä

Radiotoiminta aloitettiin 1920-luvulla, ja se alkoi heti levitä Yhdysvalloista maailmalle. Euroopassa tehtiin ensimmäiset yleiset radiolähetykset vuonna 1922, ja Suomessakin myönnettiin ensimmäiset kokeiluluvat radiolähetyksiä varten jo vuonna 1921. Vuoden 1923 marraskuussa lähetettiin ensimmäinen varsinainen suomalainen radiolähetys Tampereelta, Puhelintalon ullakolta 3NB Tampereen toimesta.

Radiola, ensimmäinen mainosradion tyyppinen radio perustettiin vuonna 1924 Helsingissä paikallisten radioamatöörien toimesta Radiola muistettiin esimerkiksi lehtiäkin nopeammista olympiatulosten lähetyksistä kuulijoilleen.

Yleisradion monopolin aika

Vuonna 1926 perustettiin Yleisradio, valtakunnallinen radioasema, jonka toiminnan periaate oli radio-ohjelmien koostaminen ja lähetys. Seuraavana vuonna, 1927, sille luotiin monopoliasema, jonka seurauksena valtio teki päätöksen olla myöntämättä radiolupia muille toimijoille tai yrittäjille. Samanlainen linjaus oli yleistynyt muissakin Euroopan maissa, kontrollointihalu oli kova. Tätä Yleisradion monopoliasemaa jatkui aina vuoteen 1985, jolloin radiotoiminta alkoi vapautua jälleen muillekin toimijoille, liki 60 vuoden jälkeen.

Kaupallinen radiotoiminta starttaa

Suomi oli radiolupien vapauttamisessa Pohjoismaiden ensimmäinen, ja toimintaa käynnistettiin vauhdikkaasti. Jo vuoden 1985 aikana yhteensä 18 kappaletta erilaisia paikallisia kaupallisia radiokanavia aloitti toimintansa. Joukko oli varsin kirjava. Ensimmäisenä lähetysten teon aloitti nivalalainen Radio Lakeus huhtikuussa 1985, ja heti perään Radio City. Cityn aalloilla kuultiin ensimmäinen radiomainos, vakuutusyhtiö Kansan mainos. Edelleen toiminnassa olevat Tampere 957 ja turkulainen Auran Aallot muun muassa aloittivat kyseisenä vuonna.

Seuraavat vuodet 1980-luvun loppupuoliskolla olivat radiovalloituksen aikaa, ja rajoja kokeiltiin jatkuvasti. Tuli uusia legendaarisia radiojuontajia, kuten Outi Pop ja Rubern Stiller, ohjelmia kuten Pullakuskit, sekä lähetyksiä kuten Klaude Kopteri, joka raportoi Helsingin liikennettä suoraan taivaalta. Radiomainoksiin alettiin panostaa, suunnittelutoimistot kokeilivat rajojaan luovuudessa ja mainosspottien paremmuudesta kilpailtiin asettamalla niitä paremmuusjärjestykseen. Kanavilla soi hittimusiikki, ja nuoriso otti radion omakseen. Kanavilta nauhoitettiin musiikkia c-kaseteille, ja nuoriso oli vahvasti ohjelmatarjonnan kohderyhmänä.

Laman vuodet

1900-luku toi tullessaan suuren laman, mikä vaikutti myös radiokanavien toimintaan. Useilla kaupallisilla kanavilla meni heikosti, ja moni myös lopetti toimintansa. Nuorella energialla kuitenkin myös pärjättiin. Esimerkiksi Maria Guzenina aloitti uutena kykynä Radio Cityssä, josta hän sitten ponnisti maailmanmaineeseen Yhdysvaltalaiselle musiikkitelevisiokanava MusicTV:lle.

Kansainvälinen musiikkitelevisio musiikkivideoineen nousi vahvaksi kilpailijaksi kotimaisille radiokanaville. Radiossa haluttiin laajentaa tarjontaa myös klassisen musiikin ystäville, ja vuonna 1991 syntyi Classic radio täyttämään aukkoa tässä kohderyhmässä.

1990-luvulla alkoi radiokanavien järjestämien massiivisten ilmaiskonserttien aika. Radiokanavien kuuluvuusalueita myös laajennettiin, ja nuorisolle suunnattu Kiss FM sai ensimmäisenä toimiluvan, joka kattoi puoli valtakuntaa. Myös ensimmäinen uutisia toimittava mainosradio, Radio Nova sai toimiluvan.

2000-luku aloitti uudet tuulet

2000-luvulla radiokanavia oli jo kymmeniä, ja toiminnan monipuolistumiseen vaikutti voimakkaasti internetin yleistyminen. Puhuttiin monimediasta, jossa radiotoiminnan oheen haetttiin uusia rooleja muun muassa television, internetin ja sosiaalisen median kautta. Radiota kuunneltiin yhä keskimäärin useampi tunti päivässä, sekä FM-taajuuksilla että internetin kautta. Valinnanvaraa kanavissa riitti, ja radion mainosmyynti oli suurempaa kuin koskaan.

Radiosuunnistus

Suunnistusta antennin avulla

Radiosuunnistus on radioamatöörien sekä partiolaisten harrastama laji, jota on harrasteltu Suomen metsissä jo 1960-luvulta lähtien. Aiemmin laji tunnettiin nimellä kettujahdiksi, vaikka siinä ei kettuja missään vaiheessa ole jahdattukaan. Perinteisestä suunnistuksesta radiosuunnistus poikkeaa sillä, että siinä ei maastosta etsitä kiinteitä rasteja, vaan radiolähettimiä. Näiden rastien etsiminen onkin hieman hankalampaa kuin perinteisten suunnistusrastien, mutta juuri siinä piileekin lajin hauskuus.

Rasteja, ja siis myös lähettimiä on suunnistuskierroksella viisi. Kukin näistä lähettää rastin tunnusta yhden minuutin ajan. Eli aina viiden minuutin aikana kukin lähetin on antanut kuulua itsestään minuutin ajan, ja ne pystytään suuntaamaan. Suunnistajalla puolestaan on vastaanotin, jolla hän voi ottaa lähettimistä suuntimen, ja paikantaa ne siten karttaan.

Rastien hakujärjestys on radiosuunnistuksessa vapaa, ja kun alkusuunnat on saatu lähtöpaikalla, suunnitellaan sen jälkeen hakujärjestys. Tämän jälkeen otetaan ääni ensimmäisestä rastista ja lähdetään etenemään siihen suuntaan. Rastin tarkka paikannus tapahtuu kahdesta suunnasta otettujen suuntaviivojen leikkauspisteen perusteella, ja löydetyn rastin kartalle siirto kartalle tapahtuu kompassin avustuksella. Kun ensimmäinen rasti on paikannettu, lähdetään etsimään seuraavaa rastia.

Rastin etäisyys suunnistajasta määritellään signaalin voimakkuuden perusteella, eli mitä lähempänä suunnistajaa rasti on, sen voimakkaampi radiosignaali siitä lähtee. Koska laji on hieman normaalisuunnistusta teknisempi laji, on sen harrastaminen hyvä aloittaa kokeneemman radiosuunnistajan avustuksella. 3,5 megahertsin vastaanottimilla määritellään signaalin minimi, ja 144 megahertsin vastaanottimella signaalin maksimia.

Radiosuunnistukseen tarvitaan välineiksi vastaanotin, jossa on nuppi taajuuden hienoviritystä varten, sekä puolenmääritysantennin valitsin. Sillä selvitetään lähetyksen tulosuunta. Myös vaimennin on tarpeellinen, jotta vastaanottimen herkkyys saadaan pienennettyä lähettimen lähettyvillä. Vastaanottimen lisäksi radiosuunnistuksessa tarvitaan kartta ja kompassi, kello, kynä sekä vihellyspilli. Tavarat tulee sitoa kiinni, jotta ne eivät juostessa putoa ja katoa metsään. Ja sitten vain suunnistamaan.

Radioamatööriharrastus kiehtoo yhä

Radioamatööreillä on hauska legendaarinen tapa. Uusille kontakteille ympäri maailman lähetetään kortti. Tapa on lajin harrastajien iloksi yhä voimissaan postinkulun hiipumisesta huolimatta. Radioamatööriharrastus on muutenkin voimissaan ja kiehtoo yhä uusia harrastajia. Myös nuoria ala kiinnostaa. Uutta lajiin ovat tuoneet tekniikan kehittyminen ja tietokoneet, mikä voi osaltaan olla nuoria alan pariin houkutteleva tekijä. Kaikkiaan Suomessa on radioamatööriharrastajia noin 5000.

Hyvin nuoriakin harrastajia

Radioamatööriharrastus ei tosiaan katso ikää tai sukupuolta. Jos kiinnostusta alaan riittää, niin perusasiat oppii jo nuorempikin harrastaja hyvällä opastuksella. Varmasti yhä Suomen nuorimpia radioamatöörejä ovat Vilkkaan sisarukset, jotka jo 9 ja 12-vuotiaina suorittivat radioamatööritutkinnot.

Radioamatööriharrastus on luvanvarainen ala, ja sitä harrastaakseen tulee suorittaa Viestintäviraston alainen radioamatöörin perusluokka. Tutkinnon suoritettuaan amatööri saa luoda radioyhteyksiä, rakentaa laitteistoja ja ylläpitää omaa radioamatööriasemaa.

Taajuuksilla

Radioamatöörit valvovat usein öisin, ja tämä johtuu siitä, että jotkut taajuusalueet kuuluvat paremmin yöaikaan. Kun radioamatööri haluaa ottaa yhteyden taajuuksille, kertoo hän asemansa kutsumerkin, sekä sen kuinka hyvin toinen osapuoli kuuluu. Usein kerrotaan myös oma nimi sekä sijainti.

Radioamatööriharrastuksen voi aloittaa myös pelkästään lähetyksiä kuuntelemalla. Jos haluaa kuunnella vain taajuuksia, voi Suomen radioamatööriliitosta pyytää kuuntelija-amatööritunnuksen. Yhdistys myöntää niitä jäsenilleen. Myös netin kautta voi kuunnella taajuuksia, eli ei ole välttämätöntä hankkia omaa radiolaitteistoa.

Radiokanavia – oletko kuullut näistä?

Sisuradio

Sisuradio on ruotsalaisen yleisradion Sveriges radio AB:n toimittama radiokanava. Sen lähetykset ovat enimmäkseen suomen- sekä meänkielisiä. Radiota voi kuunnella niin FM-taajuudella, kuin digitaalisestikin. Ruotsin alueella asuu kaikkiaan noin 470 000 suomen- ja meänkielistä henkilöä, ja suomentaustaisia on tätäkin enemmän. Sisuradiota kuuntelee päivittäin yli 200 000 kuuntelijaa.

Sisuradio on suunnattu nimenomaan tälle Ruotsissa asuvalle, suomalaistaustaiselle kohderyhmälle, ja sitä voi kuunnella FM-taajuuksilla koko maassa, sekä internetin välityksellä missä päin maapalloa tahansa. Sisuradion lähetykset kuuluvat FM-taajuuksilla lähinnä päiväsaikaan ja Ruotsin alueella, internetradiossa ympäri vuorokauden, ja missä vain.

Sisuradion taustaa

Ruotsin yleisradio aloitti suomenkieliset radiolähetykset vuonna 1939 talvisodan aikana rintamatietojen lähetyksen vuoksi. Norrbottenin valtiopäivämies Ragnar Lassinantti teki ennen maaherraksi tuloaan suomenkielisiä radio-ohjelmia Ruotsin radiolle vuonna 1957, ja vuonna 1960 lähetettiin ensimmäinen Pohjoiskalotti-ohjelma Norrbottenin ohjelmistossa.

Vuonna 1965 aloitettiin säännölliset uutislähetykset. Ne olivat aluksi lähinnä matkailijoille suunnattuja lähetyksiä, mutta pian huomattiin ruotsinsuomalaiset kohderyhmänä, ja ohjelmatarjonta laajeni uutis- ja ohjelmalähetyksiksi. 1969 perustettiin Ruotsin radioon suomenkielinen radiotoimitus, joka vastasi näistä valtakunnallisista suomenkielisistä lähetyksistä.

Vuonna 1977 perustettiin Ruotsin radiolle tytäryhtiö Sveriges Lokalradio AB, jonka toiminnasta valtaosa oli suomenkielisten paikallisradioiden pyörittämistä. Vuonna 1997 Ruotsin radion suomenkielinen ohjelmatoiminta yhdistettiin, ja se sai yleisöäänestyksen jälkeen nimeksi SR Sisuradio.

Bassoradio

Bassoradio on Suomen ainoa itsenäinen, puolivaltakunnallinen mainosradio. Se on rytmimusiikkia esittävä kanava, joka kuvailee itseään urbaaniin kaupunkikulttuuriin sekä uuteen tanssimusiikkiin keskittyväksi kanavaksi. Bassoradion sisältö on ollut pitkälti vapaaehtoistoimin toimivien deejiiden toimittama. Kanavan ohjelmisto perustuu sekä primetime-ohjelmiin, että yli 50 erilaiseen DJ-vetoiseen musiikkiohjelmaan, ja tavoitteena onkin ollut olla nimenomaan monipuolinen radiokanava.

Bassoradio ilmoitti kuitenkin nyt syyskuussa 2019 muuttavansa ohjelmasisältöään radikaalisti, eli kanavan marginaalisempaa musiikkia esittävät DJ-ohjelmat siirtyvät enimmäkseen pois kanavan taajuuksilta. Bassoradio haluaa selkeyttää tarjontaansa, ja keskittyä enemmän primetime-ohjelmia lähempänä olevaan musiikkisisältöön.

Bassoradion taustaa

Bassoradio on alunperin ollut internetissä toimiva hiphop-kanavana, jonka perustajina olivat klubi-deejiit Tikkanen, Grotenfelt ja Rauhala. Vuosien 2004-2006 aikana Bassoradiolla oli väliaikainen toimilupa FM-taajuuksilla, ja vuonna 2007 se sai pysyvän toimiluvan Helsingin alueelle. 2012 Bassoradion kuuluvuus laajeni myös muihin suurempiin kaupunkeihin.

Kansanradio 40-vuotta

Tosikoille ja veitikoille

Suomen Yleisradiossa on vuodesta 1979 saakka pyörinyt suosittu ohjelma Kansanradio. Ohjelma tulee aina sunnuntaisin puoliltapäivin Yle:n Radio Suomen kanavalla. Kansanradio on yleisönosasto-tyyppinen ohjelma, ja siihen voivat kuuntelijat osallistua – niin tosikot kuin veitikatkin. Kansanradioon voi osallistua soittamalla puhelinpäivystykseen tai jättämällä viestin puhelinvastaajaan, kirjoittamalla kirjeen tai nykypäivänä tietysti myös sähköpostin välityksellä.

Kansanradiolle yleisöltä tulevat palautteet ja viestit käsittelevät yleisimmin yhteiskunnallisia ongelmia ja epäkohtia, sekä ihan arkielämän asioita. Niin hyvässä kuin kritisoivassakin mielessä. Jotkut kuulijat lähettävät ohjelmaan kevennykseksi runoja, tarinoita, vitsejä ja jopa lauluja. Joskus aiheet ovat olleet niin meheviä, että ohjelman toimittajat ovat käyneet tutustumassa aiheisiin paikan päällä tarkemminkin. Juhlapyhinä kansanradion ohjelmat ovat usein koosteita parhaista paloista vuosien varrelta.

Kansanradio on saanut alkunsa vuonna 1979, ja moni muistaakin sen esimerkiksi lapsuudenkodista tai mummolasta ohjelmana, jota kokoonnuttiin yhdessä vaikkapa keittiöön radion äärelle kuuntelemaan. Ohjelman ideoivat alkujaan Yleisradion työmarkkinatoimittaja Tuomo Talvi sekä toimituspäällikkö Seija Wallius.

Edelleen samalla formaatilla toimiva ohjelma on lyhentynyt ja tiivistynyt sitten alkuvuosien, ja tahti hieman ripeytynyt. Yhteydenottoja ohjelman tiimoilta tulee edelleen satoja viikottain, ja niistä noin kaksikymmentä mahtuu viikon kaksituntiseen ohjelma-aikaan. Kansanradio täytti 40 vuotta nyt vuonna 2019, ja sen nykyinen toimittaja Jaana Selin on luotsannut ohjelmaa jo kohta 15 vuoden ajan.

Historiallista harrastustoimintaa Suomessa

Vuonna 1991 perustettu Suomen Radiohistoriallinen Seura Ry on yhteisö, jonka tarkoituksena on tukea radiohistoriallista harrastustoimintaa. Se etsii, kerää ja tutkii, sekä tallentaa radion historiaan liittyvää materiaalia ja tietoa, sekä julkaiseen tutkimustuloksiaan. Seura tukee jäseniensä harrastustoimintaa, ja se järjestää muun muassa tapaamisia luentoja, vierailuja sekä esittelyjä. Jäseniä yhdistyksessä on noin 500. Radiohistoriallisen seuran keräämää museomateriaalia on nähtävissä Petäjäveden radiomuseossa. Materiaalia myydään myös seuran nettisivuilla.

Petäjäveden radio- ja puhelinmuseo

Petäjäveden radio- ja puhelinmuseo sijaitsee Keski-Suomessa, Petäjävedellä. Tätä vuonna 1985 perustettua museota pyörittää Petäjäveden Vanhojen Viestilaitteiden Museon Tukiyhdistys ry, ja se on saanut museotoimintaansa myös valtiollista mueoavustusta.

Museorakennuksena toimii vuonna 1916 rakennettu entinen vanhainkoti, ja näyttelytilaa on yli 300 neliötä. Kokoelmaan kuuluu yli 300 museoesinettä, ja dokumentteja on kymmeniä tuhansia. Kokoelmiin kuuluu vanhimpina muun muassa radio vuodelta 1921, puhelin 1880-luvulta, sekä radioputki vuodelta 1918.

Historialliset suomalaiset radiotehtaat Asa, Salora sekä Helvar ovat museossa kukin edustettuina omalla osastollaan. Samoin sotilas- sekä ammattiradiotuotanto, niin kotimainen kuin ulkomainenkin.

Museon kokoelmat on luetteloitu

Museossa on esillä vain pieni osa sen kokoelmiin sisältyvistä laitteista ja esineistä. Radiomuseon materiaalia onkin kuvattu ja luetteloitu jo parin vuosikymmenen aikana, ja työ kokoelmien julkaisun saattamiseksi ajantasalle jatkuu edelleen. Radiomuseon kokoelmiin voi tutustua museon imternetsivuilla, joissa ne on koottu kansioittain aiheesta kiinnostuneiden tutustuttavaksi.

Museon rompepäivä

Museotavaroita on tietysti aina myös kaupan, ja myös radiomuseo järjestää yhdessä radiohistoriallisen seuran kanssa rompepäiviä. Se on lajissaan ainutlaatuinen tapahtuma, jonne kävijät tulevat ympäri maan, jopa ulkomailta saakka.

Rompepäivien kävijämääräksi on vuosien varrella vakiintunut noin 500-600 kävijää, joten mikään massatapahtuma se ei ole. Mikä onkin sinällään mainio asia, esillä oleviin tavaroihin ehtii paneutua kunnolla, ilman että kyynärpäätaktiikkaa joutuu käyttämään. Tapahtuman tunnelma on leppoisa, ja tavara on autenttista. Myynnissä on sekä kunnostettua kaunista tavaraa, että varaosia. Ja kaikkea siltä väliltä.