Radion kuuntelutavat

Radion kuuntelu on yhä suosittua

Kun televisio teki tuloaan 1930-luvulla Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan, ja sitten 1950-luvulla Suomeen, ennustettiin sen syrjäyttävän radion jo vakiintuneen aseman. Mutta toisin kävi. Molemmille muodostuivat omat tärkeät roolinsa ihmisten arjessa. Edelleenkin, digitaalisen tekniikan kehittyessä ja suoratoistopalveluiden ollessa nykyisin arkipäivää, radiota kuunnellaan yhä aktiivisesti.

Kaupallisen radion kokonaistavoittavuus onkin säilyttänyt koko 2000-luvun ajan saman tason, ja jopa parantanut tulostaan. Radio tavoittaa jopa yli 80 prosenttia kaikista ikäryhmistä viikottain. Muihin medioihin verrattuna radion päivittäiset kuunteluminuutit ovat lisääntyneet, kun muissa vastaava aika on vähentynyt.

Radion asema osana nykyaikaisen yhteiskunnan digitalisaatiota ja mediapalveluita on merkittävä. Sen rooli kaupallisen palvelun tuottajana, mutta samalla yhteiskunnan äänitorvena, on luonut sille vakaan aseman. Alaa myös kehitetään jatkuvasti, ja sille luodaan uusia digitaalisia palveluita ja alustoja jotta pysytään mukana kehityksen kärjessä. Tämä on ollut hyödyllistä koko media-alalle.

Radiokuuntelun välineet ovat muuttuneet

Kuluttajien mediakäyttäytyminen on muuttunut viime vuosikymmenen aikana. Halutaan että kiinnostava sisältö on helposti ja heti saatavissa, ja niillä laitteilla jotka kuluttajalla on käytettävissään kyseisellä hetkellä. Mobiilisti radion kuuntelu kasvaakin koko ajan, ja älypuhelimella radiota on kuunnellut jo kolmasosa suomalaisista radion kuuntelijoista. Mitä nuorempi kuluttaja on kyseessä, sitä todennäköisemmin hän kuuntelee radiota juuri mobiililaitteella. Tietokoneen välityksellä radiota kuuntelee noin 10 prosenttia suomalaisista.

Nykyisten bluetooth-kaiuttimien ja soittimien kautta kuuntelu on yleistynyt. Tällöin radiokanava valitaan mobiililaitteen, kuten matkapuhelimen, sovelluksen tai nettiradion kautta, ja ääni ohjataan ulos kaiuttimeen. Yhdysvalloissa kuuntelun määrä mobiilisti on ylittänyt jo puolet kaikesta radion kuuntelusta.

Valtaosa suomalaisista, eli 82 prosenttia kuuntelee radiota kuitenkin perinteisesti radiovastaanottimella. Tämä määrä on vähentymään päin, ja esimerkiksi Norjassa perinteiset FM-lähetykset on jo lopetettu, radion siirryttyä yksinomaan internetlähetysten välityksellä kuunneltavaksi.

Tulevaisuuden radion kuuntelija ei olekaan kiinnostunut siitä, minkä laitteen kautta radio soi, vaan enemmänkin tärkeää on se, että radio on osana digitaalista toimintaa. Radion koetaan olevan teknologialtaan neutraali asia, ja sen halutaan tavoittavan kuluttaja juuri tämän haluamalla tavalla. Ohjelman tulee olla sisällöltään hyvää, olipa se sitten musiikkia, puhetta tai niiden yhdistelmää. Uusia onlinepalveluja pyritään myös kehittämään jatkuvasti.

Radioamatööritutkinto

Radioamatööriharrastajalla tulee olla Traficomin myöntämä radioamatöörin tutkinto, eli pätevyystodistus. Sen omaava henkilö voi puolestaan hakea radiolupaa lähetinlaitteiden hallussapitoon ja niiden käyttöön. Luvan saaneet voivan toimia radioamatöörien käyttöön annetuilla taajuuksilla ja rakentaa käyttöönsä radiolaitteistoja.

Radioamatöörin pätevyys

Radioamatööritutkinto perustuu moduulimuotoiseen koulutukseen, ja jokaisen tutkinnon osan voi siis suorittaa itsenäisenä kokonaisuutena. Tutkintoa varten voi opiskella itsenäisesti tai osallistua radioamaatöörikerhojen järjestämiin koulutuksiin. Myös kokeneempi radioamatööri on mainio opettaja. Alkuun pääsee jo esimerkiksi Suomen Radioamatööriliiton internetsivujen kautta, jossa on kattavia tietopaketteja alaan liittyen.

Suoritettujen tutkinnonosien perusteella myönnetään radioamatöörin pätevyystodistus. Kun jokin osio, eli moduuli on hyväksytysti suoritettu, ei se koskaan vanhene. Radioamatööri voi suorittaa tutkinnon osat kunkin erikseen, tai vaikka kaikki kerralla. Radioamatööritutkinnon ja sen osia voi suorittaa Suomen Radioamatööriliitto ry:n tai Traficomin valvonnassa.

Perusluokka

Moduulit T1 ja K hyväksytysti suoritetulle myönnetään perusluokan todistus. Näistä K-moduuli on amatööriluokkien perusta. Sen suorittamisessa esitetään väittämiä:

  • aseman turvallisuudesta sekä hätäliikenteestä
  • laeista ja määräyksistä, jotka koskevat radioamatöörejä
  • radioamatööriliikenteestä.

T-moduuli on puolestaan radioamatöörien perusluokan tekniikkatutkinto. Sen suorittamisessa esitetään kysymyksiä:

  • elektroniikan ja radiotekniikan perusteista
  • sähkoturvallisuusasioista.

Yleisluokka

Yleisluokkaan kuuluvan HAREC-todistuksen saa suorittamalla K-moduulin, sekä T2-moduulin. T2-moduulin suorittamisessa esitetään kysymyksiä:

  • elektroniikan ja radiotekniikan soveltamisesta radioamatööritoiminnassa
  • sähkoturvallisuusasioiden tuntemuksesta.

Radiolupa

Kun radioamatööritutkinnon suorittanut haluaa hakea radiolupaa, tulee myös radioamatöörikerhon – jossa amatööri on jäsenenä – asemanvalvojalla olla hakijan pätevyyttä vastaava pätevyys. Kun radiolupa myönnetään, annetaan samassa yhteydessä radioamatöörin kutsumerkki.

Normaalisti kutsumerkit jaetaan OH-tunnusten sarjasta, ja kutsumerkin numero-osan numeroksi voi esittää toiveen. Jos toivettä ei esitä, tulee numeroksi satunnainen luku. Numero 0 on kuitenkin varatta vain Ahvenanmaalaisille asemille. Maatunnuksen ja numeron lisäksi kutsumerkissä on kolmimerkkinen suffiksi, joka muodostuu kolmesta kirjaimesta ja numerosta. Siihenkin voi toivoa tiettyä sarjaa, ja jos toivetta ei esitä, tulee sarjaksi satunnainen yhdistelmä pelkkiä kirjaimia.

Eli halutessaan radioamatööri voi radiolupaa hakiessaan valita itse lähes koko kutsumerkin. Tämä on kuitenkin maksullista, ja Traficom veloittaa valitusta tunnuksesta lisämaksun. Maatunnus voi olla OH tai OG-sarjasta. Numero-osa voi olla mitä vain 1-9 väliltä. Suffiksi voi olla 1-4 merkkinen, ja se voi koostua kirjaimista ja numeroista. Viimeisen merkin tulee olla kirjain.

Traficomin internetsivuilta löytyy listaus voimassaolevista radioamatöörien kutsumerkeistä.

SRAL, Suomen Radioamatööriliitto ry

Suomen Radioamatööriliitto ry on alan keskusjärjestö Suomessa, ja liitto sekä sen jäsenkerhot järjestävät alan koulutusta ja tapahtumia Suomessa. Liiton internetsivuilla on runsaasti materiaalia radioamatööritoimintaan liitttyen, sekä laaja tietopankki, josta löytyy muun muassa seuraavia perustietoja alasta:

  • sanasto
  • CEPt-maat
  • IARU taajuusjakosuositus
  • lyhenteet
  • ripiitterit, eli toistinasemat
  • DX-työskentely
  • keliennusteet
  • awardit, eli työskentelytodisteet
  • kuntaluettelo sekä kansallispuistot.

Radiokuunnelmien historiaa

Radiokuunnelmat olivat merkittävä ohjelmamuoto jo radion historian alkuvuosista lähtien. Ne olivat parhaimmillaan kuulijan mielenkiinnon vangitsevia ja mielikuvituksen herättäviä näytelmiä, joiden tapahtumaympäristö muodostui kuulijan omassa päässä.

Ensimmäiset kuunnelmat

Aivan aluksi radiossa lähetettiin teatterissa taltioituja, ihan tavallisia näytelmiä pelkkänä äänenä, ja pian teatteriesityksiä alettiin esittää suorina radiolle sovitettuina äänitysstudioissa. Varsinainen ensimmäinen tunnettu, ja nimenomaan radiokuunnelmaksi käsikirjoitettu esitys oli vuonna 1924 englantilaisen Richard Hughesin käsikirjoittama A Comedy of Dangers. Se sijoittui pimeään kaivokseen, joka olikin varsin kekseliäs ratkaisu kuvan puuttumiselle näytelmästä.

Tämän jälkeen radiokuunnelmien kirjoittaminen yleistyikin vauhdikkaasti. 1930-luvulla siirryttiin pois suorien lähetysten tekemisestä, ja alettiin nauhoittaa kuunnelmia etukäteen. Tämä laajensi myös mahdollisuuksia lisätä kuunnelmiin äänitehosteita sekä musiikkia.

Suomessa myös suosittuja

Suomessa kuunnelmia esitettiin myös heti Yleisradion lähetysten alettua. Puhuttiin kuulelmista, tai kuulonäytelmistä, ennenkuin sana kuunnelma vakiintui. Aluksi kuunnelmat olivat Suomessakin suoria lähetyksiä, ja kuunnelmapäivä oli aina maanantai. Tämä siksi, koska teatterissa vapaapäivä oli maanantai, ja kuunnelmia lähetettäessä tuli koko ryhmän olla paikalla yhtäaikaa. Kun lähetys alkoi, kokoontui kansa runsain määrin radioiden ääreen esitystä kuuntelemaan.1930-luvulla alettiin kuunnelmia nauhoittaa etukäteen, ja esityskerrat lisääntyivät.

Arkistomateriaalia on tallella Suomessa aina vuodesta 1938 esitetyistä kuunnelmista lähtien. Esimerkiksi Suomisen perhe oli kuunnelma, jonka moni ikäihminen edelleen muistaa niin kuunnelmina, kuin myös saman nimisistä elokuvista. Kuunnelmana ohjelmaa esitettiin vuosina 1938-1958.

Suosituimmat radio – ohjelmat Suomessa.

Radiota kuunnellaan paljon Suomessa. Monet kuuntelevat radiota kotona ollessaan, joillain on aina radio päällä autolla ajaessaan. Joku taas tykkää kuunnella radiota töitä tehdessä, olipa sitten sisätöissä tai ulkona. Radio on yksi vanhimpia median välineitä, ja siksi se nauttii vielä nykyisinkin niin suurta suosiota. Loppua ei myöskään ole näkyvissä, sillä radio on niin suuri osa monen päivittäistä elämää. Radiota voi kuunnella nykyisin myös netissä, esimerkiksi macbook pro 2015 koneella.

Suomessa on useita suosittuja radio – ohjelmia. Esimerkiksi eri kanavien aamuohjelmat ovat valtavan suosittuja ja niitä kuunnellaan paljon esimerkiksi töihin mennessä tai työpäivää aloitellessa. Moni voi vielä muistaa muutaman vuoden takaisin hitti – ohjelman aamulta kun NRJ:n aamupojat olivat äänessä hauskoine vitseineen. Tämän päivän vastine Aamupojille on on ehdottomasti YleX:n Viki ja Köpi, joka on erityisesti nuoremman sukupolven suosiossa. He mainostavatkin omaa radio – ohjelmaansa “osa – aika aikuisille”.

Radiossa on myös monia muita eri ohjelmia ja ne ovat saaneet suosiota sen mukaan kenelle ne on suunnattu. Esimerkiksi YleX tai NRJ ovat suunnanneet tietoisesti aamun ohjelmansa hieman nuoremmalle väestölle ja kohderyhmän ikä onkin varmasti 20 – 35 vuotiaat. Sitten taas esimerkiksi Radio Nova tai Radio Aalto ovat profiloituneet hieman varttuneemman väestön kanaviksi, ja niinpä heidän aamu – ohjelmansakin ovat sellaisia. Aamun ohjelmissa käsitellään usein ajankohtaisia asioita ja ne on yleensä valittu kohdeyleisön perusteella. Myös vitsejä nähdään monesti radio – ohjelmissa ja myös ne on yleensä kirjoitettu kohdeyleisön perusteella. Jos kohteena on varttuneempi väestö niin on turha vitsailla mistään nuorten suosikkitubettajista tai muista nuoremman sukupolven asioista.

Podcastit ovat tämän päivän äänitteitä

Podcast

Podcast on digitaalisesti jaettavissa oleva äänite, tai sarja äänitteitä, jonka voi hankkia ja ladata kuunneltavaksi omalle medialaitteelleen, kuten vaikka matkapuhelimeen. Yleisimmin podcastit ovat äänitiedostoja, mutta myös videopodcasteja – eli vodcasteja – on katsottavissa.

Podcastit eroavat tavallisista radion ohjelmista siten, että ne ovat kuunneltavissa missä vain ja milloin vain. Sisällöllistä eroa ei podcastin ja esimerkiksi radio-ohjelman välillä välttämättä ole. Radio-ohjelmista tehdyissä podcasteissa saattaa kuitenkin puuttua esimerkiksi ohjelmassa soitettu musiikki kokonaan, ja tallenne on tehty vain ohjelman puheosuudesta.

Podcastit ovat suosittu muoto kuunnella ohjelmia myös jälkikäteen, koska niitä on mahdollisuus kuunnella ajasta ja paikasta riippumatta milloin vain. Aiheet voivat olla ajankohtaisia, ja vodcast voi olla saatavilla vain tietyn ajan.

Suomessa on tarjolla muun muassa seuraavia podcasteja tarjoavia sivustoja:

  • Supla.fi, joka kokoaa yhteen Nelonen median radio-ohjelmat, ja tarjoaa ne kuunneltaviksi podcast-muodossa milloin vain, ja kuinka usein vain
  • Jakso.fi on sivusto, joka kokoaa yhteen paikkaan useita suomalaisia podcasteja
  • Sivumennen on MeNaiset -lehden nettisivuilla toimiva kirjapodcast, joka esittelee sivuston ylläpitäjien lukemia teoksia www.menaiset.fi/blogit/sivumennen
  • Rahapodi on talousaiheinen podcast-sivusto nordnet.fi -sivustolla
  • Kertojan ääni on yhdistelmä äänikirjaa, kirjoittamisen kurssia sekä keskustelua kirjallisuudesta, sivustolla kertojanaani.fi

Vodcast

Vodcasteihin, eli videopodcasteihin voi käydä tutustumassa esimerkiksi sivustolla www.episodi.fi/aiheet/vodcast/, jossa muun muassa esitellään ja arvioidaan elokuvia. Tekniikka-aiheisia vodcasteja löytyy puolestaan sivustolta https://www.io-tech.fi/tag/vodcast/

Nettiradio tuo maailman lähemmäs

Radiokanavat ovat siirtyneet internetiin, mikä on tuonut mukanaan sen iloisen asian, että kanavat ovat nyt kaikkien kuunneltavissa ja melkein missä vain. Toisaalta kuunneltavien asemien valikoima on valtavan laaja, ja sieltä voi olla vaikea löytää niitä itselle sopivimpia kanavia. Valikoimaa riittää varmasti jokaiseen makuun. Esimerkiksi Yhdysvalloissa radiokanavia on valittavissa yli 30 tuhatta. Tämä määrä toimii siis perinteisillä taajuuksilla, joten intenetissä toimivia kanavia on todennäköisesti vielä enemmän.

Intenetissä löytyy lukuisia sivustoja, joihin on koottu erilaisia radiokanavia. Näiden sivustojen tarjonta helpottaa kanavien löytämistä ja kuunneltavan kanavan valintaa. Usein ne lajittelevat kanavat tiettyjen ohjelmatyyppien mukaan.

Radio Garden

Maailmalla toimiviin radiokanaviin voi tutustua esimerkiksi nettipalvelun avulla. Siinä on mahdollista tutustua radiokanaviin niiden sijainnin perusteella. Haku toimii sivustolla olevaa maapallona pyörittämällä, ja siinä ovat näkyvissä eri puolilla maapalloa sijaitsevat radioasemat niiden sijainnin perusteella. Kun klikkaat radioaseman kohdalla olevaa pistettä, saat aluksi tietoja kyseisestä asemasta, eli missä maassa ja kaupungissa ollaan, mikä siellä on kellonaika, ja mitä asemia alueella on. Samalla on mahdollista aloittaa myös kyseisen radioaseman lähestyksen kuuntelu.

Shoutcast

Toinen kätevä maailmanlaajuisesti radiokanavia koonnut sivusto on Shoutcast. Siellä on koottuna ja genreittäin jaoteltuna yli 75 000 eri radiokanavaa ympäri maailman. Shoutcastin avulla voit löytää haluamasi tyyppisen radiokanavan, ja myös kuunnella sitä. Shoutcast on mainosrahoitteisesti toimiva palvelu, ja sen kautta kanavia kuunnellessaan saa myös aika ajoin mainosspotteja kuunteluun.

Radioamatöörit ja Vapepa

Yksi mielenkiintoinen osa radioamatööriharrastusta on sen toiminta osana Vapaaehtoista pelastuspalvelutoimintaa. Toiminnassa on tehty yhteistyötä aina 1970-luvulta lähtien, ja tällä hetkellä siinä on aktiivisesti mukana noin 200-300 radioamatööriä. Kun yhteistoimintaa aloiteltiin, oli Vapepan radiokalusto vähäistä ja heikkolaatuista. Radioamatöörien mukaantulo mullisti yhteydenpidon, ja antoi toiminnalle uusia mahdollisuuksia.

Nykyisin Vapepalla on hyvä oma kalusto, sillä yhdessä radioamatöörien kanssa sille saatiin järjestettyä poliisin käytöstä poisjäänyt radiokalusto. Myös muuta valtion käytöstä poisjäänyttä kalustoa on saatu käyttöön runsaasti, ja radioamatöörit ovat saaneet niistä rakennettua erittäin hyviä järjestelmiä käytännön toimia varten.

Vapepa

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, eli Vapepa on siis 53 järjestön yhteenliitymä, jonka tehtävänä on luoda hälytysryhmiä hätätilanteisiin viranomaistoiminnan lisätueksi. Yleisin avuntarve on silloin, kun etsitään kadonnutta henkilöä, mutta myös liikenteenohjauksessa, evakuoinneissa sekä henkisen tuen antamisessa on Vapepa tarpeellinen.

Vapepan toimintaa koordinoi Suomen Punainen Risti.Meripelastus- ja sisävesitoimintaa koordinoi Suomen meripelastusseura, sekä lentopelastustoimintaa Suomen Lentopelastusseura. Toimintaa rahoittaa pääosin STEA, joka on Suomen sosiaali- ja terveysministeriön alla toimiva itsenäinen valtionapuviranomainen. Vapepan toiminnasta 60 prosenttia rahoitetaan STEAN rahoituksella. Suomen Punainen Risti rahoittaa noin 40 prosenttia toiminnasta.

Radioamatöörit

Suomen Radioamatööriliitto on ainoa viestintäjärjestö, joka on mukana Vapepan toiminnassa. Radioamatöörien tehtävänä Vapepassa on ylläpitää kaluston valmiuksia erilaisia hälytystehtäviä varten järjestön toiminta-alueilla. Vapepan nykyinen oma hälytyskalusto on hyvä, ja tarvittaessa radioamatöörit antavat omaa kalustoaan lisätueksi. Myös hälytystehtävien koordinoinnin avuksi luodut tietokoneohjelmisto on osa radioamatöörien toimintaa, eli painopiste on siirtynyt radiotoiminnasta myös muualle tekniseen toimintaan. Käytännän tehtävissä radioamatöörit toimivat Vapepassa viestintätehtävissä sekä kentällä, että viestien välittäjinä toimintapaikan, toimintaryhmien sekä viranomaisten välillä. Myös kriisin aikainen viestitoiminta on osa radioamatöörien tehtäväkenttää vapaaehtoistoiminnassa.

Hälytystehtävissä radioamatöörien työtehtäviä ovat muun muassa seuraavat:

  • radiokaluston keräily sekä jakelu
  • radioverkon suunniteelu sekä johtaminen
  • viestitoiminnan erikoisratkaisut
  • viestittäjänä toimiminen.

Vapepan toiminta on vapaaehtoistoimintaa, eikä siitä saa palkkaa. Valtio korvaa hälytystehtävistä aiheutuneet kulut, mutta ne menevät järjestön kassaan toiminnan ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.

Paikalliset radioamaatöörijärjestöt järjestäytyvät hälytysryhmiksi, ja kehittyä voi Vapepan koulutusjärjestelmän kautta edelleen. Vapepa kouluttaa jäseniään, ja esimerkiksi radioamatööri voi suorittaa Vapepan viestikouluttajan tutkinnon.

Mukaan toimintaan

Jos Vapepan toiminta ja radioharrastus kiinnostavat, on mukaan lähdön kynnys matala. Kannattaakin olla yhteydessä oman alueen radioamatööriyhdistykseen, ja kysellä sieltä onko heillä jo mahdollisesti toimintaa Vapepan kanssa. Jos on, alkaa harrastus sieltä, tai ainakin yhdistyksestä osataan ohjata eteenpäin.

Vapepaan mukaan lähtiessä osallistutaan ensin peruskurssille. Sieltä hankitaan sellaiset taidot, joita tarvitaan toimittaessa hälytysryhmässä. Etsinnän peruskurssilla tutustutaan kadonneen henkilön etsinnässä käytettäviin menetelmiin, ja viestitoiminnan kurssilla opitaan käyttämään radiopuhelinta sekä muita viestivälineitä. Ensihuollon kurssilla opetellaan perusensiaputaidot. Kursseja voi suorittaa yhden kerrallaan, ja radiotoiminnasta kiinnostuneille tietysti viestitoiminnan kurssi on hyvä aloitus.

Kurssin suorittamisen jälkeen on aika osallistua harjoituksiin. Kurssitarjontaa on monenlaista, päiväkursseista viikonlopun kestäviin leireihin. Kurssien osallistumismaksu on hyvin alhainen, ja osa kursseista on myös täysin maksuttomia.

Peruskurssien suorittamisen, ja jharjoituksiin osallistumisen jälkeen Vapepassa on mahdollista hakeutua jatkokoulutukseen. Esimerkiksi Viestitukikurssi on suunnattu nimenomaan radioamatööreille, ja sen käyneet voivat toimia Vapepan johtajien apuna toimintaryhmien sekä toimintapaikan ja viranomaisten välillä.

Radioamatööriksi?

Maailmassa on noin 3 000 000 radioamatööriharrastajaa. Alan suomalaiset harrastajat ovat suorittaneet tutkinnon, ja saaneet telehallintoviranomaiselta luvan käyttää radioamatööriasemaa sille varatuilla taajuuksilla. Radioamatöörit voivat myös rakentaa itse laitteistojaan. DX-kuuntelu, joka on yksi harrastusmuoto, ei ole kuitenkaan luvanvaraista toimintaa. Suomessa radioamatööriharrastajia on noin 5000.

Radioamatööriharrastus on laji, jota voivat harrastaa kaiken ikäiset. Usein se mielletään vanhempien miesten yksinäiseksi harrastukseksi, mutta yllättävää kyllä, se voi ollakin myös varsin sosiaalinen harrastus. Tutustuimme alaan Suomen Radioamatööriliiton infopaketin avulla.

Mitä kaikkea ala pitää sisällään

Harrastuksena radioamatööritoiminta on monipuolinen, ja se kattaa niin rakentelua, yhteydenpitoa, kerhotoimintaa kuin kilpailujakin. Rakentelu on ehkäpä nuorten ykkössuosikki, sillä mikäpä olisikaan mukavampaa, kuin saada itse rakentamansa laitteisto toimimaan, ja ottaa sillä yhteys maailmalle. Sähkötys on myös yksi tapa pitää yhteyksiä, ja sitä voikin harjoitella ensin itsekseen kunnes on valmis aloittamaan sähkötyksen muiden kanssa.

Nykyisen teknologian aikana tietokoneista on tullut yhä tärkeämpi osa myös radioamatööriharrastamista, ja niiden avulla yhteydet maailmalle sekä yleinen tiedonsaanti ovat helpottuneet huimasti. Digimodien avulla radio ja tietokone toimivat yhdessä harrastusvälineenä.

Alku oli kielletyn kokeilemista

Vuonna 1901 tekniikasta kiinnostunut, vain 14-vuotias suomalainen Eric Tigerstedt rakensi itselleen radiolaitteet. Hän meni kysymään laitteistolle lupaa viranomaisilta, jolloin hänet pidätettiin. Luvattuaan ettei enää jatka kokeilujaan, hänet päästettiin vapaaksi, mutta eihän palo pojasta minnekään hävinnyt, vaan tämä jatkoi rakentelujaan.

Radioputkien kehittyminen mahdollisti radiolaitteiden rakentamisen kotioloissakin. Tuon ajan opiskelijoita radiotoiminta kiinnosti kovasti, vaikka yleisiin radiolähetyksiin oli vielä matkaa. Vuonna 1917 opiskelijoiden toimesta rakennettiin Tampereelle salainen kipinälähetinasema, ja vuonna 1919 sitten kirjattiin lakiin määräykset toiminnasta. Ensimmäinen varsinainen julkinen radiolähetys lähetettiin myöskin juuri Tampereelta vuonna 1923, kokeiluja ja pienempiä lähetyksiä oli toki jo aiemminkin.

Yhdistys Nuorten Voiman liitto sai luvan radiokokeiluille, ja vuonna 1921 perustettiin ensimmäinen radioyhdistys N.V.L Radioyhdistys. Lähetyskokeiluja tehtiin, eri paikoista ja aluksi enemmän julkiseen suuntaan. Julkiset kokeilut ja harrastekokeilut erkanivat kuitenkin pian toisistaan, ja Radioyhdistys jatkoikin pian toimintaansa itsenäisenä Suomen Radioamatööriliitto ry:nä.

Radioharrastus kiinnosti nopeasti kehittyvän tekniikkansa vuoksi etenkin nuoria, ja liitto sai jatkuvasti toimintaansa mukaan uusia jäseniä. Vuonna 1935 radioamatöörien toiminta sitten muutettiin luvanvaraiseksi, ja harrastajien oli suoritettava sotilasradiosähköttäjän tutkinto. Samoihin aikoihin myös radioamatöörien laitteistot takavarikoitiin valtiolle. Sodan aikana radioamatöörit muodostivat erityistehtävissä varaviestiverkon muun tietoliikenteen katkeamista varten. Lupa harrastustoimintaan palautui sotien jälkeen vasta vuonna 1947.

Sotien jälkeen tekniikan kehitys kiihtyi

1950-luvulla muuttui radioamatööritoiminta astetta järjestäytyneemmäksi. Perustettiin toimisto, ja tutkintovaatimukset muuttuivat, ja niihin perustettiin myös uusi kokelasluokka. Tämä lisäsikin harrastuksen kiinnostavuutta huomattavasti, ja toi lajin pariin taas uutta nuorta sukupolvea. Ensimmäinen radioamatöörien satelliitti lähetettiin avaruuteen vuonna 1961.

Seuraava suuri harppaus radioamatööriharrastuksessa oli tietokoneiden, internetin ja matkapuhelinten vallankumous. Ne mullistivat maailmaa melkoisesti, ja myös radioamatööriharrastajien keskuudessa pelättiin aluksi, että ala jäisi uuden teknologian varjoon. Toisin kuitenkin kävi, ja uusi tekniikka saatiinkin valjastettua radioamatööritoiminnan tueksi, mikä puolestaan avasi uusia mahdollisuuksia koko alalle.

Tietokoneesta tuli osa laitteistoa. Vaikka vanhoja hyviä keinoja pidettiin edelleen arvossaan, voitiin nykytekniikan avulla helpottaa monia toimintoja. Esimerkiksi sähkötys oli mahdollista tehdä tietokoneen avulla ilman, että aakkosia tarvitsi välttämättä opetella itse.

Radiomaailma menee menojaan…

Digiaikakausi, internet ja älylaitteet muuttavat radion kuuntelun keinoja ja välineitä. Vielä viime vuosikymmenellä radiota kuunneltiin kännyköiden radiovastaanottimen kautta, nykyään puhelinaplikaation tai internetsivujen kautta. Erillisiä pieniä radiovastaanottimia nappikuulokkeineen ei ole enää edes myynnissä, kun vielä kymmenen vuotta sitten sellaiset olivat varsin yleisiä lenkkipoluilla ja rannoilla aikaansa viettävillä.

Onko perinteisiä radioharrastajia, keräilijöitä ja dx-kuuntelijoita enää? Tähän saamme vastausta Matleena Ylikosken artikkelin pohjalta. Artikkelissaan Ylikoski pohtii muun muassa käyntiään Petäjäveden radio- ja puhelinmuseoon, ja museon roolia paitsi radiohistorian tallentajana, myös sen mahdollistajana.

Museon näyttely on varsin hieno, ja se sisältää esillä olevat esineistön ja materiaalin lisäksi valtavan määrän varastoon arkistoitua materiaalia. Kaikkiaan esineistöä on yli 3000 esineen verran, ja kirjallisia dokumentteja yli 10 000 kappaletta.

Keräilijöitä ja harrastajia on

Museon järjestämät rompepäivät ovat mielenkiintoinen tapahtuma. Kävijöillä on mahdollisuus yöpyä museon majoitustiloissa, ja osallistua edellisenä iltana tehtävän radio-ohjelman tekoon. Kävijöitä tapahtumaan osallistuu aikalailla vakioksi muodostunut määrä, reilu viitisensataa harrastajaa. Saman verran on myös Suomen Radiohistoriallisessa Seurassa jäseniä.

Kauppa käy. Osa ostaa korjattavaa tavaraa – kuten vanhoja radioita – kunnostaakseen ne uudenveroiseksi, osa puolestaan keskittyy vain toimivuuden aikaansaamiseksi ja ulkoasun säilyttämiseen ajan patinoimana.

Ja ne DX-kuuntelijat, mitä ne olivatkaan. No laajasti ajatellen se tarkoittaa ihan kaikkia FM-lähetysten kuuntelijoita. Radion siirtyessä internetiin, alkaa perinteinen radiolähetysten vastaanotto olla kohta harvinaista. Jo Norjassa ollaan luovuttu perinteisistä FM-lähetyksistä kokonaan, silloin radiotkin muuttuvat tarpeettomiksi.

Radion historian alkuvaiheet

Radioaallot ovat sähkömagneettisen spektrin osa. Sähkömagneettisellä spektrillä tarkoitetaan sähkömagneettisen säteilyn tuottamia aallonpituustaajuksia. Radioaaltojen lisäksi sähkömagneettiseen spektriin kuuluvat myös mikroaallot, infrapunasäteily, valo, ultraviolettisäteily, röntgensäteily ja gammasäteily. Radioaaltojen välityksellä välittyvät niin radio-, televisio-, tutka- kuin matkapuhelinlähetyksetkin. Aaltoja ei näe, mutta niiden hyödyntäminen on merkittävä asia nyky-yhteiskunnassa.

Radioaallosta kaikki lähti

Vuonna 1873 skotlantilainen fyysikko James Maxwell esitti teoriansa sähkömagneettisesta aaltoliikkeestä, ja sen avulla mahdollisesti tapahtuvasta viestinnästä. Tästä innostuneena useat fyysikot eri puolella maailmaa alkoivat tehdä omia kokeitaan ja tutkimuksiaan, osin tietämättä toistensa toimista.

Näiden tutkimusten seurauksena radioaallot ja niiden ensimmäiset hyödyntämismahdollisuudet löydettiin. Varsinaista yksittäistä radion keksijää ei voidakaan nimetä useiden tutkijoiden toimiessa itsenäisesti, mutta ainakin seuraavat henkilöt olivat keskeisiä tekijöitä radion ollessa kyseessä.

  • Nikola Tesla oli serbialais-yhdysvaltalainen fyysikko ja tuottelias keksijä, joka teki lukuisia keksintöjä sähkötekniikan saralla. Hänellä oli myös merkittävä osa radion keksimisessä, sillä hän sai muun muassa patentin radion periaatteelle. Tesla loi radiolle kytkentäkaaviot, joita radion varsinaisena keksijänä pidetty Guglielmo Marconi sittemmin käytti.
  • Guglielo Marconia pidettiin joissain yhteyksissä virallisesti radion keksijänä, ja hän sai siihen liittyen myös Nobelin palkinnon. Kuitenkin kaikki radiolähetysten tekemiseen vaadittavat tekijät oli jo löydetty ennen Marconin keksintöä, joten tuo titteli oli kyseenalainen, ja Nobelin palkintokin peruutettiin sittemmin. Marconin rooli radion kehittämisessä oli joka tapauksessa merkittävä. Marconi muun muassa teki ensimmäisenä meren yli toimineen radiolähetyksen, sekä perusti ensimmäisen radiotehtaan.
  • Sir Oliver Lodge oli englantilainen fyysikko, joka kehitti muun muassa kohereerin, jota käytettiin radiolähestysten vastaanottoon.
  • Venäläinen fyysikko Aleksandr Popov teki myös kokeita hertseillä, ja häntä pidettiinkin ensimmäisenä tutkijana, joka osoitti radiotekniikan olemassaolon sekä sen, kuinka sitä voitaisiin hyödyntää. Hän teki ensimmäisenä lähetyksiä myös pienten matkojen päähän.
  • Jagadish Chandra Bose, intialainen fyysikko, esitteli myös radioaaltojen toimintaa vuonna 1894. Hän ei ollut kuitenkaan halukas hakemaan keksinnölleen patenttia.

Harppauksin eteenpäin

Ensimmäinen radiotehdas perustettiin Englantiin vuonna 1898 Guglielo Marconin toimesta. Hieman myöhemmin myös Tesla rakennutti oman lähetystorninsa. 1900-luvun alkupuolella kehitetty elektroniputki, sekä aiempaa paremmaksi kehitetty mikrofoni edistivät radion voimakasta tulemista.

Vuonna 1906, joulukuussa, lähetettiin maailman ensimmäinen audioradiolähetys Massachusettsista. Lähetyksen ohjelmana oli viulunsoittoa ja raamatunlukua, kanadalaisen keksijän Reginald Fessendenin toimesta.

Radiotoiminta alkoi maailmalla 1920-luvulla Yhdysvaltalaisen KDKA:n lähetyksillä, ja Eurooppaan radiotoiminta saapui BBC:n toimesta vuonna 1922. 1920-luvulla maailmalla alkoi myös kaupallinen radiotoiminta.

Varhainen radiotoiminta Suomessa

Aleksandr Popov, jota siis pidettiin yhtenä radion keksijöistä, teki kokeitaan ja järjesti Suomessa toimivan radioyhteyden Suomenlahdella sijaitsevien Suursaaren ja Kuutsalon välille jo vuonna 1900. Varsinainen radiotoiminta Suomessa alkoi 1923 Tampereella. Asemaa 3NB Tampere, eli Tampereen Radiota pyörittivät insinöörit Arvi Hauvonen sekä Lauri Tiitola.

Aseman radiolähetykset, jotka lähetettiin Tampereen Puhelintalon ullakolta käsin, pystyi vastaanottamaan kideradioilla, ja hieman Tampereen kaupungin ulkopuolella putkiradioilla. Ensimmäinen lähetys oli marraskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1923.

Vuonna 1926 aloitettiin Suomessa valtakunnallisen Yleisradion lähetykset, joka lopetti pienten yksityisten radioasemien toiminnan. Yleisradiotoiminta oli siis valtion tukemaa toimintaa. Suomessa sillä oli monopoliasema radiolähetyksissä aina vuoteen 1985, jolloin Suomessakin radiolupia myönnettiin jälleen haettavaksi, ja kaupallinen radiotoiminta voitiin aloittaa uudelleen.