Nettiradio tuo maailman lähemmäs

Radiokanavat ovat siirtyneet internetiin, mikä on tuonut mukanaan sen iloisen asian, että kanavat ovat nyt kaikkien kuunneltavissa ja melkein missä vain. Toisaalta kuunneltavien asemien valikoima on valtavan laaja, ja sieltä voi olla vaikea löytää niitä itselle sopivimpia kanavia. Valikoimaa riittää varmasti jokaiseen makuun. Esimerkiksi Yhdysvalloissa radiokanavia on valittavissa yli 30 tuhatta. Tämä määrä toimii siis perinteisillä taajuuksilla, joten intenetissä toimivia kanavia on todennäköisesti vielä enemmän.

Intenetissä löytyy lukuisia sivustoja, joihin on koottu erilaisia radiokanavia. Näiden sivustojen tarjonta helpottaa kanavien löytämistä ja kuunneltavan kanavan valintaa. Usein ne lajittelevat kanavat tiettyjen ohjelmatyyppien mukaan.

Radio Garden

Maailmalla toimiviin radiokanaviin voi tutustua esimerkiksi nettipalvelun avulla. Siinä on mahdollista tutustua radiokanaviin niiden sijainnin perusteella. Haku toimii sivustolla olevaa maapallona pyörittämällä, ja siinä ovat näkyvissä eri puolilla maapalloa sijaitsevat radioasemat niiden sijainnin perusteella. Kun klikkaat radioaseman kohdalla olevaa pistettä, saat aluksi tietoja kyseisestä asemasta, eli missä maassa ja kaupungissa ollaan, mikä siellä on kellonaika, ja mitä asemia alueella on. Samalla on mahdollista aloittaa myös kyseisen radioaseman lähestyksen kuuntelu.

Shoutcast

Toinen kätevä maailmanlaajuisesti radiokanavia koonnut sivusto on Shoutcast. Siellä on koottuna ja genreittäin jaoteltuna yli 75 000 eri radiokanavaa ympäri maailman. Shoutcastin avulla voit löytää haluamasi tyyppisen radiokanavan, ja myös kuunnella sitä. Shoutcast on mainosrahoitteisesti toimiva palvelu, ja sen kautta kanavia kuunnellessaan saa myös aika ajoin mainosspotteja kuunteluun.

Radioamatöörit ja Vapepa

Yksi mielenkiintoinen osa radioamatööriharrastusta on sen toiminta osana Vapaaehtoista pelastuspalvelutoimintaa. Toiminnassa on tehty yhteistyötä aina 1970-luvulta lähtien, ja tällä hetkellä siinä on aktiivisesti mukana noin 200-300 radioamatööriä. Kun yhteistoimintaa aloiteltiin, oli Vapepan radiokalusto vähäistä ja heikkolaatuista. Radioamatöörien mukaantulo mullisti yhteydenpidon, ja antoi toiminnalle uusia mahdollisuuksia.

Nykyisin Vapepalla on hyvä oma kalusto, sillä yhdessä radioamatöörien kanssa sille saatiin järjestettyä poliisin käytöstä poisjäänyt radiokalusto. Myös muuta valtion käytöstä poisjäänyttä kalustoa on saatu käyttöön runsaasti, ja radioamatöörit ovat saaneet niistä rakennettua erittäin hyviä järjestelmiä käytännön toimia varten.

Vapepa

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, eli Vapepa on siis 53 järjestön yhteenliitymä, jonka tehtävänä on luoda hälytysryhmiä hätätilanteisiin viranomaistoiminnan lisätueksi. Yleisin avuntarve on silloin, kun etsitään kadonnutta henkilöä, mutta myös liikenteenohjauksessa, evakuoinneissa sekä henkisen tuen antamisessa on Vapepa tarpeellinen.

Vapepan toimintaa koordinoi Suomen Punainen Risti.Meripelastus- ja sisävesitoimintaa koordinoi Suomen meripelastusseura, sekä lentopelastustoimintaa Suomen Lentopelastusseura. Toimintaa rahoittaa pääosin STEA, joka on Suomen sosiaali- ja terveysministeriön alla toimiva itsenäinen valtionapuviranomainen. Vapepan toiminnasta 60 prosenttia rahoitetaan STEAN rahoituksella. Suomen Punainen Risti rahoittaa noin 40 prosenttia toiminnasta.

Radioamatöörit

Suomen Radioamatööriliitto on ainoa viestintäjärjestö, joka on mukana Vapepan toiminnassa. Radioamatöörien tehtävänä Vapepassa on ylläpitää kaluston valmiuksia erilaisia hälytystehtäviä varten järjestön toiminta-alueilla. Vapepan nykyinen oma hälytyskalusto on hyvä, ja tarvittaessa radioamatöörit antavat omaa kalustoaan lisätueksi. Myös hälytystehtävien koordinoinnin avuksi luodut tietokoneohjelmisto on osa radioamatöörien toimintaa, eli painopiste on siirtynyt radiotoiminnasta myös muualle tekniseen toimintaan. Käytännän tehtävissä radioamatöörit toimivat Vapepassa viestintätehtävissä sekä kentällä, että viestien välittäjinä toimintapaikan, toimintaryhmien sekä viranomaisten välillä. Myös kriisin aikainen viestitoiminta on osa radioamatöörien tehtäväkenttää vapaaehtoistoiminnassa.

Hälytystehtävissä radioamatöörien työtehtäviä ovat muun muassa seuraavat:

  • radiokaluston keräily sekä jakelu
  • radioverkon suunniteelu sekä johtaminen
  • viestitoiminnan erikoisratkaisut
  • viestittäjänä toimiminen.

Vapepan toiminta on vapaaehtoistoimintaa, eikä siitä saa palkkaa. Valtio korvaa hälytystehtävistä aiheutuneet kulut, mutta ne menevät järjestön kassaan toiminnan ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.

Paikalliset radioamaatöörijärjestöt järjestäytyvät hälytysryhmiksi, ja kehittyä voi Vapepan koulutusjärjestelmän kautta edelleen. Vapepa kouluttaa jäseniään, ja esimerkiksi radioamatööri voi suorittaa Vapepan viestikouluttajan tutkinnon.

Mukaan toimintaan

Jos Vapepan toiminta ja radioharrastus kiinnostavat, on mukaan lähdön kynnys matala. Kannattaakin olla yhteydessä oman alueen radioamatööriyhdistykseen, ja kysellä sieltä onko heillä jo mahdollisesti toimintaa Vapepan kanssa. Jos on, alkaa harrastus sieltä, tai ainakin yhdistyksestä osataan ohjata eteenpäin.

Vapepaan mukaan lähtiessä osallistutaan ensin peruskurssille. Sieltä hankitaan sellaiset taidot, joita tarvitaan toimittaessa hälytysryhmässä. Etsinnän peruskurssilla tutustutaan kadonneen henkilön etsinnässä käytettäviin menetelmiin, ja viestitoiminnan kurssilla opitaan käyttämään radiopuhelinta sekä muita viestivälineitä. Ensihuollon kurssilla opetellaan perusensiaputaidot. Kursseja voi suorittaa yhden kerrallaan, ja radiotoiminnasta kiinnostuneille tietysti viestitoiminnan kurssi on hyvä aloitus.

Kurssin suorittamisen jälkeen on aika osallistua harjoituksiin. Kurssitarjontaa on monenlaista, päiväkursseista viikonlopun kestäviin leireihin. Kurssien osallistumismaksu on hyvin alhainen, ja osa kursseista on myös täysin maksuttomia.

Peruskurssien suorittamisen, ja jharjoituksiin osallistumisen jälkeen Vapepassa on mahdollista hakeutua jatkokoulutukseen. Esimerkiksi Viestitukikurssi on suunnattu nimenomaan radioamatööreille, ja sen käyneet voivat toimia Vapepan johtajien apuna toimintaryhmien sekä toimintapaikan ja viranomaisten välillä.

Radioamatööriksi?

Maailmassa on noin 3 000 000 radioamatööriharrastajaa. Alan suomalaiset harrastajat ovat suorittaneet tutkinnon, ja saaneet telehallintoviranomaiselta luvan käyttää radioamatööriasemaa sille varatuilla taajuuksilla. Radioamatöörit voivat myös rakentaa itse laitteistojaan. DX-kuuntelu, joka on yksi harrastusmuoto, ei ole kuitenkaan luvanvaraista toimintaa. Suomessa radioamatööriharrastajia on noin 5000.

Radioamatööriharrastus on laji, jota voivat harrastaa kaiken ikäiset. Usein se mielletään vanhempien miesten yksinäiseksi harrastukseksi, mutta yllättävää kyllä, se voi ollakin myös varsin sosiaalinen harrastus. Tutustuimme alaan Suomen Radioamatööriliiton infopaketin avulla.

Mitä kaikkea ala pitää sisällään

Harrastuksena radioamatööritoiminta on monipuolinen, ja se kattaa niin rakentelua, yhteydenpitoa, kerhotoimintaa kuin kilpailujakin. Rakentelu on ehkäpä nuorten ykkössuosikki, sillä mikäpä olisikaan mukavampaa, kuin saada itse rakentamansa laitteisto toimimaan, ja ottaa sillä yhteys maailmalle. Sähkötys on myös yksi tapa pitää yhteyksiä, ja sitä voikin harjoitella ensin itsekseen kunnes on valmis aloittamaan sähkötyksen muiden kanssa.

Nykyisen teknologian aikana tietokoneista on tullut yhä tärkeämpi osa myös radioamatööriharrastamista, ja niiden avulla yhteydet maailmalle sekä yleinen tiedonsaanti ovat helpottuneet huimasti. Digimodien avulla radio ja tietokone toimivat yhdessä harrastusvälineenä.

Alku oli kielletyn kokeilemista

Vuonna 1901 tekniikasta kiinnostunut, vain 14-vuotias suomalainen Eric Tigerstedt rakensi itselleen radiolaitteet. Hän meni kysymään laitteistolle lupaa viranomaisilta, jolloin hänet pidätettiin. Luvattuaan ettei enää jatka kokeilujaan, hänet päästettiin vapaaksi, mutta eihän palo pojasta minnekään hävinnyt, vaan tämä jatkoi rakentelujaan.

Radioputkien kehittyminen mahdollisti radiolaitteiden rakentamisen kotioloissakin. Tuon ajan opiskelijoita radiotoiminta kiinnosti kovasti, vaikka yleisiin radiolähetyksiin oli vielä matkaa. Vuonna 1917 opiskelijoiden toimesta rakennettiin Tampereelle salainen kipinälähetinasema, ja vuonna 1919 sitten kirjattiin lakiin määräykset toiminnasta. Ensimmäinen varsinainen julkinen radiolähetys lähetettiin myöskin juuri Tampereelta vuonna 1923, kokeiluja ja pienempiä lähetyksiä oli toki jo aiemminkin.

Yhdistys Nuorten Voiman liitto sai luvan radiokokeiluille, ja vuonna 1921 perustettiin ensimmäinen radioyhdistys N.V.L Radioyhdistys. Lähetyskokeiluja tehtiin, eri paikoista ja aluksi enemmän julkiseen suuntaan. Julkiset kokeilut ja harrastekokeilut erkanivat kuitenkin pian toisistaan, ja Radioyhdistys jatkoikin pian toimintaansa itsenäisenä Suomen Radioamatööriliitto ry:nä.

Radioharrastus kiinnosti nopeasti kehittyvän tekniikkansa vuoksi etenkin nuoria, ja liitto sai jatkuvasti toimintaansa mukaan uusia jäseniä. Vuonna 1935 radioamatöörien toiminta sitten muutettiin luvanvaraiseksi, ja harrastajien oli suoritettava sotilasradiosähköttäjän tutkinto. Samoihin aikoihin myös radioamatöörien laitteistot takavarikoitiin valtiolle. Sodan aikana radioamatöörit muodostivat erityistehtävissä varaviestiverkon muun tietoliikenteen katkeamista varten. Lupa harrastustoimintaan palautui sotien jälkeen vasta vuonna 1947.

Sotien jälkeen tekniikan kehitys kiihtyi

1950-luvulla muuttui radioamatööritoiminta astetta järjestäytyneemmäksi. Perustettiin toimisto, ja tutkintovaatimukset muuttuivat, ja niihin perustettiin myös uusi kokelasluokka. Tämä lisäsikin harrastuksen kiinnostavuutta huomattavasti, ja toi lajin pariin taas uutta nuorta sukupolvea. Ensimmäinen radioamatöörien satelliitti lähetettiin avaruuteen vuonna 1961.

Seuraava suuri harppaus radioamatööriharrastuksessa oli tietokoneiden, internetin ja matkapuhelinten vallankumous. Ne mullistivat maailmaa melkoisesti, ja myös radioamatööriharrastajien keskuudessa pelättiin aluksi, että ala jäisi uuden teknologian varjoon. Toisin kuitenkin kävi, ja uusi tekniikka saatiinkin valjastettua radioamatööritoiminnan tueksi, mikä puolestaan avasi uusia mahdollisuuksia koko alalle.

Tietokoneesta tuli osa laitteistoa. Vaikka vanhoja hyviä keinoja pidettiin edelleen arvossaan, voitiin nykytekniikan avulla helpottaa monia toimintoja. Esimerkiksi sähkötys oli mahdollista tehdä tietokoneen avulla ilman, että aakkosia tarvitsi välttämättä opetella itse.

Radiomaailma menee menojaan…

Digiaikakausi, internet ja älylaitteet muuttavat radion kuuntelun keinoja ja välineitä. Vielä viime vuosikymmenellä radiota kuunneltiin kännyköiden radiovastaanottimen kautta, nykyään puhelinaplikaation tai internetsivujen kautta. Erillisiä pieniä radiovastaanottimia nappikuulokkeineen ei ole enää edes myynnissä, kun vielä kymmenen vuotta sitten sellaiset olivat varsin yleisiä lenkkipoluilla ja rannoilla aikaansa viettävillä.

Onko perinteisiä radioharrastajia, keräilijöitä ja dx-kuuntelijoita enää? Tähän saamme vastausta Matleena Ylikosken artikkelin pohjalta. Artikkelissaan Ylikoski pohtii muun muassa käyntiään Petäjäveden radio- ja puhelinmuseoon, ja museon roolia paitsi radiohistorian tallentajana, myös sen mahdollistajana.

Museon näyttely on varsin hieno, ja se sisältää esillä olevat esineistön ja materiaalin lisäksi valtavan määrän varastoon arkistoitua materiaalia. Kaikkiaan esineistöä on yli 3000 esineen verran, ja kirjallisia dokumentteja yli 10 000 kappaletta.

Keräilijöitä ja harrastajia on

Museon järjestämät rompepäivät ovat mielenkiintoinen tapahtuma. Kävijöillä on mahdollisuus yöpyä museon majoitustiloissa, ja osallistua edellisenä iltana tehtävän radio-ohjelman tekoon. Kävijöitä tapahtumaan osallistuu aikalailla vakioksi muodostunut määrä, reilu viitisensataa harrastajaa. Saman verran on myös Suomen Radiohistoriallisessa Seurassa jäseniä.

Kauppa käy. Osa ostaa korjattavaa tavaraa – kuten vanhoja radioita – kunnostaakseen ne uudenveroiseksi, osa puolestaan keskittyy vain toimivuuden aikaansaamiseksi ja ulkoasun säilyttämiseen ajan patinoimana.

Ja ne DX-kuuntelijat, mitä ne olivatkaan. No laajasti ajatellen se tarkoittaa ihan kaikkia FM-lähetysten kuuntelijoita. Radion siirtyessä internetiin, alkaa perinteinen radiolähetysten vastaanotto olla kohta harvinaista. Jo Norjassa ollaan luovuttu perinteisistä FM-lähetyksistä kokonaan, silloin radiotkin muuttuvat tarpeettomiksi.

Radion historian alkuvaiheet

Radioaallot ovat sähkömagneettisen spektrin osa. Sähkömagneettisellä spektrillä tarkoitetaan sähkömagneettisen säteilyn tuottamia aallonpituustaajuksia. Radioaaltojen lisäksi sähkömagneettiseen spektriin kuuluvat myös mikroaallot, infrapunasäteily, valo, ultraviolettisäteily, röntgensäteily ja gammasäteily. Radioaaltojen välityksellä välittyvät niin radio-, televisio-, tutka- kuin matkapuhelinlähetyksetkin. Aaltoja ei näe, mutta niiden hyödyntäminen on merkittävä asia nyky-yhteiskunnassa.

Radioaallosta kaikki lähti

Vuonna 1873 skotlantilainen fyysikko James Maxwell esitti teoriansa sähkömagneettisesta aaltoliikkeestä, ja sen avulla mahdollisesti tapahtuvasta viestinnästä. Tästä innostuneena useat fyysikot eri puolella maailmaa alkoivat tehdä omia kokeitaan ja tutkimuksiaan, osin tietämättä toistensa toimista.

Näiden tutkimusten seurauksena radioaallot ja niiden ensimmäiset hyödyntämismahdollisuudet löydettiin. Varsinaista yksittäistä radion keksijää ei voidakaan nimetä useiden tutkijoiden toimiessa itsenäisesti, mutta ainakin seuraavat henkilöt olivat keskeisiä tekijöitä radion ollessa kyseessä.

  • Nikola Tesla oli serbialais-yhdysvaltalainen fyysikko ja tuottelias keksijä, joka teki lukuisia keksintöjä sähkötekniikan saralla. Hänellä oli myös merkittävä osa radion keksimisessä, sillä hän sai muun muassa patentin radion periaatteelle. Tesla loi radiolle kytkentäkaaviot, joita radion varsinaisena keksijänä pidetty Guglielmo Marconi sittemmin käytti.
  • Guglielo Marconia pidettiin joissain yhteyksissä virallisesti radion keksijänä, ja hän sai siihen liittyen myös Nobelin palkinnon. Kuitenkin kaikki radiolähetysten tekemiseen vaadittavat tekijät oli jo löydetty ennen Marconin keksintöä, joten tuo titteli oli kyseenalainen, ja Nobelin palkintokin peruutettiin sittemmin. Marconin rooli radion kehittämisessä oli joka tapauksessa merkittävä. Marconi muun muassa teki ensimmäisenä meren yli toimineen radiolähetyksen, sekä perusti ensimmäisen radiotehtaan.
  • Sir Oliver Lodge oli englantilainen fyysikko, joka kehitti muun muassa kohereerin, jota käytettiin radiolähestysten vastaanottoon.
  • Venäläinen fyysikko Aleksandr Popov teki myös kokeita hertseillä, ja häntä pidettiinkin ensimmäisenä tutkijana, joka osoitti radiotekniikan olemassaolon sekä sen, kuinka sitä voitaisiin hyödyntää. Hän teki ensimmäisenä lähetyksiä myös pienten matkojen päähän.
  • Jagadish Chandra Bose, intialainen fyysikko, esitteli myös radioaaltojen toimintaa vuonna 1894. Hän ei ollut kuitenkaan halukas hakemaan keksinnölleen patenttia.

Harppauksin eteenpäin

Ensimmäinen radiotehdas perustettiin Englantiin vuonna 1898 Guglielo Marconin toimesta. Hieman myöhemmin myös Tesla rakennutti oman lähetystorninsa. 1900-luvun alkupuolella kehitetty elektroniputki, sekä aiempaa paremmaksi kehitetty mikrofoni edistivät radion voimakasta tulemista.

Vuonna 1906, joulukuussa, lähetettiin maailman ensimmäinen audioradiolähetys Massachusettsista. Lähetyksen ohjelmana oli viulunsoittoa ja raamatunlukua, kanadalaisen keksijän Reginald Fessendenin toimesta.

Radiotoiminta alkoi maailmalla 1920-luvulla Yhdysvaltalaisen KDKA:n lähetyksillä, ja Eurooppaan radiotoiminta saapui BBC:n toimesta vuonna 1922. 1920-luvulla maailmalla alkoi myös kaupallinen radiotoiminta.

Varhainen radiotoiminta Suomessa

Aleksandr Popov, jota siis pidettiin yhtenä radion keksijöistä, teki kokeitaan ja järjesti Suomessa toimivan radioyhteyden Suomenlahdella sijaitsevien Suursaaren ja Kuutsalon välille jo vuonna 1900. Varsinainen radiotoiminta Suomessa alkoi 1923 Tampereella. Asemaa 3NB Tampere, eli Tampereen Radiota pyörittivät insinöörit Arvi Hauvonen sekä Lauri Tiitola.

Aseman radiolähetykset, jotka lähetettiin Tampereen Puhelintalon ullakolta käsin, pystyi vastaanottamaan kideradioilla, ja hieman Tampereen kaupungin ulkopuolella putkiradioilla. Ensimmäinen lähetys oli marraskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1923.

Vuonna 1926 aloitettiin Suomessa valtakunnallisen Yleisradion lähetykset, joka lopetti pienten yksityisten radioasemien toiminnan. Yleisradiotoiminta oli siis valtion tukemaa toimintaa. Suomessa sillä oli monopoliasema radiolähetyksissä aina vuoteen 1985, jolloin Suomessakin radiolupia myönnettiin jälleen haettavaksi, ja kaupallinen radiotoiminta voitiin aloittaa uudelleen.

Radion vuosikymmenet Suomessa

Heti mukana kehityksessä

Radiotoiminta aloitettiin 1920-luvulla, ja se alkoi heti levitä Yhdysvalloista maailmalle. Euroopassa tehtiin ensimmäiset yleiset radiolähetykset vuonna 1922, ja Suomessakin myönnettiin ensimmäiset kokeiluluvat radiolähetyksiä varten jo vuonna 1921. Vuoden 1923 marraskuussa lähetettiin ensimmäinen varsinainen suomalainen radiolähetys Tampereelta, Puhelintalon ullakolta 3NB Tampereen toimesta.

Radiola, ensimmäinen mainosradion tyyppinen radio perustettiin vuonna 1924 Helsingissä paikallisten radioamatöörien toimesta Radiola muistettiin esimerkiksi lehtiäkin nopeammista olympiatulosten lähetyksistä kuulijoilleen.

Yleisradion monopolin aika

Vuonna 1926 perustettiin Yleisradio, valtakunnallinen radioasema, jonka toiminnan periaate oli radio-ohjelmien koostaminen ja lähetys. Seuraavana vuonna, 1927, sille luotiin monopoliasema, jonka seurauksena valtio teki päätöksen olla myöntämättä radiolupia muille toimijoille tai yrittäjille. Samanlainen linjaus oli yleistynyt muissakin Euroopan maissa, kontrollointihalu oli kova. Tätä Yleisradion monopoliasemaa jatkui aina vuoteen 1985, jolloin radiotoiminta alkoi vapautua jälleen muillekin toimijoille, liki 60 vuoden jälkeen.

Kaupallinen radiotoiminta starttaa

Suomi oli radiolupien vapauttamisessa Pohjoismaiden ensimmäinen, ja toimintaa käynnistettiin vauhdikkaasti. Jo vuoden 1985 aikana yhteensä 18 kappaletta erilaisia paikallisia kaupallisia radiokanavia aloitti toimintansa. Joukko oli varsin kirjava. Ensimmäisenä lähetysten teon aloitti nivalalainen Radio Lakeus huhtikuussa 1985, ja heti perään Radio City. Cityn aalloilla kuultiin ensimmäinen radiomainos, vakuutusyhtiö Kansan mainos. Edelleen toiminnassa olevat Tampere 957 ja turkulainen Auran Aallot muun muassa aloittivat kyseisenä vuonna.

Seuraavat vuodet 1980-luvun loppupuoliskolla olivat radiovalloituksen aikaa, ja rajoja kokeiltiin jatkuvasti. Tuli uusia legendaarisia radiojuontajia, kuten Outi Pop ja Rubern Stiller, ohjelmia kuten Pullakuskit, sekä lähetyksiä kuten Klaude Kopteri, joka raportoi Helsingin liikennettä suoraan taivaalta. Radiomainoksiin alettiin panostaa, suunnittelutoimistot kokeilivat rajojaan luovuudessa ja mainosspottien paremmuudesta kilpailtiin asettamalla niitä paremmuusjärjestykseen. Kanavilla soi hittimusiikki, ja nuoriso otti radion omakseen. Kanavilta nauhoitettiin musiikkia c-kaseteille, ja nuoriso oli vahvasti ohjelmatarjonnan kohderyhmänä.

Laman vuodet

1900-luku toi tullessaan suuren laman, mikä vaikutti myös radiokanavien toimintaan. Useilla kaupallisilla kanavilla meni heikosti, ja moni myös lopetti toimintansa. Nuorella energialla kuitenkin myös pärjättiin. Esimerkiksi Maria Guzenina aloitti uutena kykynä Radio Cityssä, josta hän sitten ponnisti maailmanmaineeseen Yhdysvaltalaiselle musiikkitelevisiokanava MusicTV:lle.

Kansainvälinen musiikkitelevisio musiikkivideoineen nousi vahvaksi kilpailijaksi kotimaisille radiokanaville. Radiossa haluttiin laajentaa tarjontaa myös klassisen musiikin ystäville, ja vuonna 1991 syntyi Classic radio täyttämään aukkoa tässä kohderyhmässä.

1990-luvulla alkoi radiokanavien järjestämien massiivisten ilmaiskonserttien aika. Radiokanavien kuuluvuusalueita myös laajennettiin, ja nuorisolle suunnattu Kiss FM sai ensimmäisenä toimiluvan, joka kattoi puoli valtakuntaa. Myös ensimmäinen uutisia toimittava mainosradio, Radio Nova sai toimiluvan.

2000-luku aloitti uudet tuulet

2000-luvulla radiokanavia oli jo kymmeniä, ja toiminnan monipuolistumiseen vaikutti voimakkaasti internetin yleistyminen. Puhuttiin monimediasta, jossa radiotoiminnan oheen haetttiin uusia rooleja muun muassa television, internetin ja sosiaalisen median kautta. Radiota kuunneltiin yhä keskimäärin useampi tunti päivässä, sekä FM-taajuuksilla että internetin kautta. Valinnanvaraa kanavissa riitti, ja radion mainosmyynti oli suurempaa kuin koskaan.

Radiosuunnistus

Suunnistusta antennin avulla

Radiosuunnistus on radioamatöörien sekä partiolaisten harrastama laji, jota on harrasteltu Suomen metsissä jo 1960-luvulta lähtien. Aiemmin laji tunnettiin nimellä kettujahdiksi, vaikka siinä ei kettuja missään vaiheessa ole jahdattukaan. Perinteisestä suunnistuksesta radiosuunnistus poikkeaa sillä, että siinä ei maastosta etsitä kiinteitä rasteja, vaan radiolähettimiä. Näiden rastien etsiminen onkin hieman hankalampaa kuin perinteisten suunnistusrastien, mutta juuri siinä piileekin lajin hauskuus.

Rasteja, ja siis myös lähettimiä on suunnistuskierroksella viisi. Kukin näistä lähettää rastin tunnusta yhden minuutin ajan. Eli aina viiden minuutin aikana kukin lähetin on antanut kuulua itsestään minuutin ajan, ja ne pystytään suuntaamaan. Suunnistajalla puolestaan on vastaanotin, jolla hän voi ottaa lähettimistä suuntimen, ja paikantaa ne siten karttaan.

Rastien hakujärjestys on radiosuunnistuksessa vapaa, ja kun alkusuunnat on saatu lähtöpaikalla, suunnitellaan sen jälkeen hakujärjestys. Tämän jälkeen otetaan ääni ensimmäisestä rastista ja lähdetään etenemään siihen suuntaan. Rastin tarkka paikannus tapahtuu kahdesta suunnasta otettujen suuntaviivojen leikkauspisteen perusteella, ja löydetyn rastin kartalle siirto kartalle tapahtuu kompassin avustuksella. Kun ensimmäinen rasti on paikannettu, lähdetään etsimään seuraavaa rastia.

Rastin etäisyys suunnistajasta määritellään signaalin voimakkuuden perusteella, eli mitä lähempänä suunnistajaa rasti on, sen voimakkaampi radiosignaali siitä lähtee. Koska laji on hieman normaalisuunnistusta teknisempi laji, on sen harrastaminen hyvä aloittaa kokeneemman radiosuunnistajan avustuksella. 3,5 megahertsin vastaanottimilla määritellään signaalin minimi, ja 144 megahertsin vastaanottimella signaalin maksimia.

Radiosuunnistukseen tarvitaan välineiksi vastaanotin, jossa on nuppi taajuuden hienoviritystä varten, sekä puolenmääritysantennin valitsin. Sillä selvitetään lähetyksen tulosuunta. Myös vaimennin on tarpeellinen, jotta vastaanottimen herkkyys saadaan pienennettyä lähettimen lähettyvillä. Vastaanottimen lisäksi radiosuunnistuksessa tarvitaan kartta ja kompassi, kello, kynä sekä vihellyspilli. Tavarat tulee sitoa kiinni, jotta ne eivät juostessa putoa ja katoa metsään. Ja sitten vain suunnistamaan.

Radioamatööriharrastus kiehtoo yhä

Radioamatööreillä on hauska legendaarinen tapa. Uusille kontakteille ympäri maailman lähetetään kortti. Tapa on lajin harrastajien iloksi yhä voimissaan postinkulun hiipumisesta huolimatta. Radioamatööriharrastus on muutenkin voimissaan ja kiehtoo yhä uusia harrastajia. Myös nuoria ala kiinnostaa. Uutta lajiin ovat tuoneet tekniikan kehittyminen ja tietokoneet, mikä voi osaltaan olla nuoria alan pariin houkutteleva tekijä. Kaikkiaan Suomessa on radioamatööriharrastajia noin 5000.

Hyvin nuoriakin harrastajia

Radioamatööriharrastus ei tosiaan katso ikää tai sukupuolta. Jos kiinnostusta alaan riittää, niin perusasiat oppii jo nuorempikin harrastaja hyvällä opastuksella. Varmasti yhä Suomen nuorimpia radioamatöörejä ovat Vilkkaan sisarukset, jotka jo 9 ja 12-vuotiaina suorittivat radioamatööritutkinnot.

Radioamatööriharrastus on luvanvarainen ala, ja sitä harrastaakseen tulee suorittaa Viestintäviraston alainen radioamatöörin perusluokka. Tutkinnon suoritettuaan amatööri saa luoda radioyhteyksiä, rakentaa laitteistoja ja ylläpitää omaa radioamatööriasemaa.

Taajuuksilla

Radioamatöörit valvovat usein öisin, ja tämä johtuu siitä, että jotkut taajuusalueet kuuluvat paremmin yöaikaan. Kun radioamatööri haluaa ottaa yhteyden taajuuksille, kertoo hän asemansa kutsumerkin, sekä sen kuinka hyvin toinen osapuoli kuuluu. Usein kerrotaan myös oma nimi sekä sijainti.

Radioamatööriharrastuksen voi aloittaa myös pelkästään lähetyksiä kuuntelemalla. Jos haluaa kuunnella vain taajuuksia, voi Suomen radioamatööriliitosta pyytää kuuntelija-amatööritunnuksen. Yhdistys myöntää niitä jäsenilleen. Myös netin kautta voi kuunnella taajuuksia, eli ei ole välttämätöntä hankkia omaa radiolaitteistoa.

Radiokanavia – oletko kuullut näistä?

Sisuradio

Sisuradio on ruotsalaisen yleisradion Sveriges radio AB:n toimittama radiokanava. Sen lähetykset ovat enimmäkseen suomen- sekä meänkielisiä. Radiota voi kuunnella niin FM-taajuudella, kuin digitaalisestikin. Ruotsin alueella asuu kaikkiaan noin 470 000 suomen- ja meänkielistä henkilöä, ja suomentaustaisia on tätäkin enemmän. Sisuradiota kuuntelee päivittäin yli 200 000 kuuntelijaa.

Sisuradio on suunnattu nimenomaan tälle Ruotsissa asuvalle, suomalaistaustaiselle kohderyhmälle, ja sitä voi kuunnella FM-taajuuksilla koko maassa, sekä internetin välityksellä missä päin maapalloa tahansa. Sisuradion lähetykset kuuluvat FM-taajuuksilla lähinnä päiväsaikaan ja Ruotsin alueella, internetradiossa ympäri vuorokauden, ja missä vain.

Sisuradion taustaa

Ruotsin yleisradio aloitti suomenkieliset radiolähetykset vuonna 1939 talvisodan aikana rintamatietojen lähetyksen vuoksi. Norrbottenin valtiopäivämies Ragnar Lassinantti teki ennen maaherraksi tuloaan suomenkielisiä radio-ohjelmia Ruotsin radiolle vuonna 1957, ja vuonna 1960 lähetettiin ensimmäinen Pohjoiskalotti-ohjelma Norrbottenin ohjelmistossa.

Vuonna 1965 aloitettiin säännölliset uutislähetykset. Ne olivat aluksi lähinnä matkailijoille suunnattuja lähetyksiä, mutta pian huomattiin ruotsinsuomalaiset kohderyhmänä, ja ohjelmatarjonta laajeni uutis- ja ohjelmalähetyksiksi. 1969 perustettiin Ruotsin radioon suomenkielinen radiotoimitus, joka vastasi näistä valtakunnallisista suomenkielisistä lähetyksistä.

Vuonna 1977 perustettiin Ruotsin radiolle tytäryhtiö Sveriges Lokalradio AB, jonka toiminnasta valtaosa oli suomenkielisten paikallisradioiden pyörittämistä. Vuonna 1997 Ruotsin radion suomenkielinen ohjelmatoiminta yhdistettiin, ja se sai yleisöäänestyksen jälkeen nimeksi SR Sisuradio.

Bassoradio

Bassoradio on Suomen ainoa itsenäinen, puolivaltakunnallinen mainosradio. Se on rytmimusiikkia esittävä kanava, joka kuvailee itseään urbaaniin kaupunkikulttuuriin sekä uuteen tanssimusiikkiin keskittyväksi kanavaksi. Bassoradion sisältö on ollut pitkälti vapaaehtoistoimin toimivien deejiiden toimittama. Kanavan ohjelmisto perustuu sekä primetime-ohjelmiin, että yli 50 erilaiseen DJ-vetoiseen musiikkiohjelmaan, ja tavoitteena onkin ollut olla nimenomaan monipuolinen radiokanava.

Bassoradio ilmoitti kuitenkin nyt syyskuussa 2019 muuttavansa ohjelmasisältöään radikaalisti, eli kanavan marginaalisempaa musiikkia esittävät DJ-ohjelmat siirtyvät enimmäkseen pois kanavan taajuuksilta. Bassoradio haluaa selkeyttää tarjontaansa, ja keskittyä enemmän primetime-ohjelmia lähempänä olevaan musiikkisisältöön.

Bassoradion taustaa

Bassoradio on alunperin ollut internetissä toimiva hiphop-kanavana, jonka perustajina olivat klubi-deejiit Tikkanen, Grotenfelt ja Rauhala. Vuosien 2004-2006 aikana Bassoradiolla oli väliaikainen toimilupa FM-taajuuksilla, ja vuonna 2007 se sai pysyvän toimiluvan Helsingin alueelle. 2012 Bassoradion kuuluvuus laajeni myös muihin suurempiin kaupunkeihin.

Kansanradio 40-vuotta

Tosikoille ja veitikoille

Suomen Yleisradiossa on vuodesta 1979 saakka pyörinyt suosittu ohjelma Kansanradio. Ohjelma tulee aina sunnuntaisin puoliltapäivin Yle:n Radio Suomen kanavalla. Kansanradio on yleisönosasto-tyyppinen ohjelma, ja siihen voivat kuuntelijat osallistua – niin tosikot kuin veitikatkin. Kansanradioon voi osallistua soittamalla puhelinpäivystykseen tai jättämällä viestin puhelinvastaajaan, kirjoittamalla kirjeen tai nykypäivänä tietysti myös sähköpostin välityksellä.

Kansanradiolle yleisöltä tulevat palautteet ja viestit käsittelevät yleisimmin yhteiskunnallisia ongelmia ja epäkohtia, sekä ihan arkielämän asioita. Niin hyvässä kuin kritisoivassakin mielessä. Jotkut kuulijat lähettävät ohjelmaan kevennykseksi runoja, tarinoita, vitsejä ja jopa lauluja. Joskus aiheet ovat olleet niin meheviä, että ohjelman toimittajat ovat käyneet tutustumassa aiheisiin paikan päällä tarkemminkin. Juhlapyhinä kansanradion ohjelmat ovat usein koosteita parhaista paloista vuosien varrelta.

Kansanradio on saanut alkunsa vuonna 1979, ja moni muistaakin sen esimerkiksi lapsuudenkodista tai mummolasta ohjelmana, jota kokoonnuttiin yhdessä vaikkapa keittiöön radion äärelle kuuntelemaan. Ohjelman ideoivat alkujaan Yleisradion työmarkkinatoimittaja Tuomo Talvi sekä toimituspäällikkö Seija Wallius.

Edelleen samalla formaatilla toimiva ohjelma on lyhentynyt ja tiivistynyt sitten alkuvuosien, ja tahti hieman ripeytynyt. Yhteydenottoja ohjelman tiimoilta tulee edelleen satoja viikottain, ja niistä noin kaksikymmentä mahtuu viikon kaksituntiseen ohjelma-aikaan. Kansanradio täytti 40 vuotta nyt vuonna 2019, ja sen nykyinen toimittaja Jaana Selin on luotsannut ohjelmaa jo kohta 15 vuoden ajan.