Tekijä: topi

Radioamatööriharrastajalla tulee olla Traficomin myöntämä radioamatöörin tutkinto, eli pätevyystodistus. Sen omaava henkilö voi puolestaan hakea radiolupaa lähetinlaitteiden hallussapitoon ja niiden käyttöön. Luvan saaneet voivan toimia radioamatöörien käyttöön annetuilla taajuuksilla ja rakentaa käyttöönsä radiolaitteistoja.

Radioamatöörin pätevyys

Radioamatööritutkinto perustuu moduulimuotoiseen koulutukseen, ja jokaisen tutkinnon osan voi siis suorittaa itsenäisenä kokonaisuutena. Tutkintoa varten voi opiskella itsenäisesti tai osallistua radioamaatöörikerhojen järjestämiin koulutuksiin. Myös kokeneempi radioamatööri on mainio opettaja. Alkuun pääsee jo esimerkiksi Suomen Radioamatööriliiton internetsivujen kautta, jossa on kattavia tietopaketteja alaan liittyen.

Suoritettujen tutkinnonosien perusteella myönnetään radioamatöörin pätevyystodistus. Kun jokin osio, eli moduuli on hyväksytysti suoritettu, ei se koskaan vanhene. Radioamatööri voi suorittaa tutkinnon osat kunkin erikseen, tai vaikka kaikki kerralla. Radioamatööritutkinnon ja sen osia voi suorittaa Suomen Radioamatööriliitto ry:n tai Traficomin valvonnassa.

Perusluokka

Moduulit T1 ja K hyväksytysti suoritetulle myönnetään perusluokan todistus. Näistä K-moduuli on amatööriluokkien perusta. Sen suorittamisessa esitetään väittämiä:

• aseman turvallisuudesta sekä hätäliikenteestä
• laeista ja määräyksistä, jotka koskevat radioamatöörejä
• radioamatööriliikenteestä.

T-moduuli on puolestaan radioamatöörien perusluokan tekniikkatutkinto. Sen suorittamisessa esitetään kysymyksiä:

• elektroniikan ja radiotekniikan perusteista
• sähkoturvallisuusasioista.

Yleisluokka

Yleisluokkaan kuuluvan HAREC-todistuksen saa suorittamalla K-moduulin, sekä T2-moduulin. T2-moduulin suorittamisessa esitetään kysymyksiä:

• elektroniikan ja radiotekniikan soveltamisesta radioamatööritoiminnassa
• sähkoturvallisuusasioiden tuntemuksesta.

Radiolupa

Kun radioamatööritutkinnon suorittanut haluaa hakea radiolupaa, tulee myös radioamatöörikerhon – jossa amatööri on jäsenenä – asemanvalvojalla olla hakijan pätevyyttä vastaava pätevyys. Kun radiolupa myönnetään, annetaan samassa yhteydessä radioamatöörin kutsumerkki.

Normaalisti kutsumerkit jaetaan OH-tunnusten sarjasta, ja kutsumerkin numero-osan numeroksi voi esittää toiveen. Jos toivettä ei esitä, tulee numeroksi satunnainen luku. Numero 0 on kuitenkin varatta vain Ahvenanmaalaisille asemille. Maatunnuksen ja numeron lisäksi kutsumerkissä on kolmimerkkinen suffiksi, joka muodostuu kolmesta kirjaimesta ja numerosta. Siihenkin voi toivoa tiettyä sarjaa, ja jos toivetta ei esitä, tulee sarjaksi satunnainen yhdistelmä pelkkiä kirjaimia.

Eli halutessaan radioamatööri voi radiolupaa hakiessaan valita itse lähes koko kutsumerkin. Tämä on kuitenkin maksullista, ja Traficom veloittaa valitusta tunnuksesta lisämaksun. Maatunnus voi olla OH tai OG-sarjasta. Numero-osa voi olla mitä vain 1-9 väliltä. Suffiksi voi olla 1-4 merkkinen, ja se voi koostua kirjaimista ja numeroista. Viimeisen merkin tulee olla kirjain.

Traficomin internetsivuilta löytyy listaus voimassaolevista radioamatöörien kutsumerkeistä.

SRAL, Suomen Radioamatööriliitto ry

Suomen Radioamatööriliitto ry on alan keskusjärjestö Suomessa, ja liitto sekä sen jäsenkerhot järjestävät alan koulutusta ja tapahtumia Suomessa. Liiton internetsivuilla on runsaasti materiaalia radioamatööritoimintaan liitttyen, sekä laaja tietopankki, josta löytyy muun muassa seuraavia perustietoja alasta:

• sanasto
• CEPt-maat
• IARU taajuusjakosuositus
• lyhenteet
• ripiitterit, eli toistinasemat
• DX-työskentely
• keliennusteet
• awardit, eli työskentelytodisteet
• kuntaluettelo sekä kansallispuistot.

Radiota kuunnellaan paljon Suomessa. Monet kuuntelevat radiota kotona ollessaan, joillain on aina radio päällä autolla ajaessaan. Joku taas tykkää kuunnella radiota töitä tehdessä, olipa sitten sisätöissä tai ulkona. Radio on yksi vanhimpia median välineitä, ja siksi se nauttii vielä nykyisinkin niin suurta suosiota. Loppua ei myöskään ole näkyvissä, sillä radio on niin suuri osa monen päivittäistä elämää. Radiota voi kuunnella nykyisin myös netissä, esimerkiksi macbook pro 2015 koneella.

Suomessa on useita suosittuja radio – ohjelmia. Esimerkiksi eri kanavien aamuohjelmat ovat valtavan suosittuja ja niitä kuunnellaan paljon esimerkiksi töihin mennessä tai työpäivää aloitellessa. Moni voi vielä muistaa muutaman vuoden takaisin hitti – ohjelman aamulta kun NRJ:n aamupojat olivat äänessä hauskoine vitseineen. Tämän päivän vastine Aamupojille on on ehdottomasti YleX:n Viki ja Köpi, joka on erityisesti nuoremman sukupolven suosiossa. He mainostavatkin omaa radio – ohjelmaansa “osa – aika aikuisille”.

Radiossa on myös monia muita eri ohjelmia ja ne ovat saaneet suosiota sen mukaan kenelle ne on suunnattu. Esimerkiksi YleX tai NRJ ovat suunnanneet tietoisesti aamun ohjelmansa hieman nuoremmalle väestölle ja kohderyhmän ikä onkin varmasti 20 – 35 vuotiaat. Sitten taas esimerkiksi Radio Nova tai Radio Aalto ovat profiloituneet hieman varttuneemman väestön kanaviksi, ja niinpä heidän aamu – ohjelmansakin ovat sellaisia. Aamun ohjelmissa käsitellään usein ajankohtaisia asioita ja ne on yleensä valittu kohdeyleisön perusteella. Myös vitsejä nähdään monesti radio – ohjelmissa ja myös ne on yleensä kirjoitettu kohdeyleisön perusteella. Jos kohteena on varttuneempi väestö niin on turha vitsailla mistään nuorten suosikkitubettajista tai muista nuoremman sukupolven asioista.

Yksi mielenkiintoinen osa radioamatööriharrastusta on sen toiminta osana Vapaaehtoista pelastuspalvelutoimintaa. Toiminnassa on tehty yhteistyötä aina 1970-luvulta lähtien, ja tällä hetkellä siinä on aktiivisesti mukana noin 200-300 radioamatööriä. Kun yhteistoimintaa aloiteltiin, oli Vapepan radiokalusto vähäistä ja heikkolaatuista. Radioamatöörien mukaantulo mullisti yhteydenpidon, ja antoi toiminnalle uusia mahdollisuuksia.

Nykyisin Vapepalla on hyvä oma kalusto, sillä yhdessä radioamatöörien kanssa sille saatiin järjestettyä poliisin käytöstä poisjäänyt radiokalusto. Myös muuta valtion käytöstä poisjäänyttä kalustoa on saatu käyttöön runsaasti, ja radioamatöörit ovat saaneet niistä rakennettua erittäin hyviä järjestelmiä käytännön toimia varten.

Vapepa

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, eli Vapepa on siis 53 järjestön yhteenliitymä, jonka tehtävänä on luoda hälytysryhmiä hätätilanteisiin viranomaistoiminnan lisätueksi. Yleisin avuntarve on silloin, kun etsitään kadonnutta henkilöä, mutta myös liikenteenohjauksessa, evakuoinneissa sekä henkisen tuen antamisessa on Vapepa tarpeellinen.

Vapepan toimintaa koordinoi Suomen Punainen Risti.Meripelastus- ja sisävesitoimintaa koordinoi Suomen meripelastusseura, sekä lentopelastustoimintaa Suomen Lentopelastusseura. Toimintaa rahoittaa pääosin STEA, joka on Suomen sosiaali- ja terveysministeriön alla toimiva itsenäinen valtionapuviranomainen. Vapepan toiminnasta 60 prosenttia rahoitetaan STEAN rahoituksella. Suomen Punainen Risti rahoittaa noin 40 prosenttia toiminnasta.

Radioamatöörit

Suomen Radioamatööriliitto on ainoa viestintäjärjestö, joka on mukana Vapepan toiminnassa. Radioamatöörien tehtävänä Vapepassa on ylläpitää kaluston valmiuksia erilaisia hälytystehtäviä varten järjestön toiminta-alueilla. Vapepan nykyinen oma hälytyskalusto on hyvä, ja tarvittaessa radioamatöörit antavat omaa kalustoaan lisätueksi. Myös hälytystehtävien koordinoinnin avuksi luodut tietokoneohjelmisto on osa radioamatöörien toimintaa, eli painopiste on siirtynyt radiotoiminnasta myös muualle tekniseen toimintaan. Käytännän tehtävissä radioamatöörit toimivat Vapepassa viestintätehtävissä sekä kentällä, että viestien välittäjinä toimintapaikan, toimintaryhmien sekä viranomaisten välillä. Myös kriisin aikainen viestitoiminta on osa radioamatöörien tehtäväkenttää vapaaehtoistoiminnassa.

Hälytystehtävissä radioamatöörien työtehtäviä ovat muun muassa seuraavat:

• radiokaluston keräily sekä jakelu
• radioverkon suunniteelu sekä johtaminen
• viestitoiminnan erikoisratkaisut
• viestittäjänä toimiminen.

Vapepan toiminta on vapaaehtoistoimintaa, eikä siitä saa palkkaa. Valtio korvaa hälytystehtävistä aiheutuneet kulut, mutta ne menevät järjestön kassaan toiminnan ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.

Paikalliset radioamaatöörijärjestöt järjestäytyvät hälytysryhmiksi, ja kehittyä voi Vapepan koulutusjärjestelmän kautta edelleen. Vapepa kouluttaa jäseniään, ja esimerkiksi radioamatööri voi suorittaa Vapepan viestikouluttajan tutkinnon.

Mukaan toimintaan

Jos Vapepan toiminta ja radioharrastus kiinnostavat, on mukaan lähdön kynnys matala. Kannattaakin olla yhteydessä oman alueen radioamatööriyhdistykseen, ja kysellä sieltä onko heillä jo mahdollisesti toimintaa Vapepan kanssa. Jos on, alkaa harrastus sieltä, tai ainakin yhdistyksestä osataan ohjata eteenpäin.

Vapepaan mukaan lähtiessä osallistutaan ensin peruskurssille. Sieltä hankitaan sellaiset taidot, joita tarvitaan toimittaessa hälytysryhmässä. Etsinnän peruskurssilla tutustutaan kadonneen henkilön etsinnässä käytettäviin menetelmiin, ja viestitoiminnan kurssilla opitaan käyttämään radiopuhelinta sekä muita viestivälineitä. Ensihuollon kurssilla opetellaan perusensiaputaidot. Kursseja voi suorittaa yhden kerrallaan, ja radiotoiminnasta kiinnostuneille tietysti viestitoiminnan kurssi on hyvä aloitus.

Kurssin suorittamisen jälkeen on aika osallistua harjoituksiin. Kurssitarjontaa on monenlaista, päiväkursseista viikonlopun kestäviin leireihin. Kurssien osallistumismaksu on hyvin alhainen, ja osa kursseista on myös täysin maksuttomia.

Peruskurssien suorittamisen, ja jharjoituksiin osallistumisen jälkeen Vapepassa on mahdollista hakeutua jatkokoulutukseen. Esimerkiksi Viestitukikurssi on suunnattu nimenomaan radioamatööreille, ja sen käyneet voivat toimia Vapepan johtajien apuna toimintaryhmien sekä toimintapaikan ja viranomaisten välillä.

Maailmassa on noin 3 000 000 radioamatööriharrastajaa. Alan suomalaiset harrastajat ovat suorittaneet tutkinnon, ja saaneet telehallintoviranomaiselta luvan käyttää radioamatööriasemaa sille varatuilla taajuuksilla. Radioamatöörit voivat myös rakentaa itse laitteistojaan. DX-kuuntelu, joka on yksi harrastusmuoto, ei ole kuitenkaan luvanvaraista toimintaa. Suomessa radioamatööriharrastajia on noin 5000.

Radioamatööriharrastus on laji, jota voivat harrastaa kaiken ikäiset. Usein se mielletään vanhempien miesten yksinäiseksi harrastukseksi, mutta yllättävää kyllä, se voi ollakin myös varsin sosiaalinen harrastus. Tutustuimme alaan Suomen Radioamatööriliiton infopaketin avulla.

Mitä kaikkea ala pitää sisällään

Harrastuksena radioamatööritoiminta on monipuolinen, ja se kattaa niin rakentelua, yhteydenpitoa, kerhotoimintaa kuin kilpailujakin. Rakentelu on ehkäpä nuorten ykkössuosikki, sillä mikäpä olisikaan mukavampaa, kuin saada itse rakentamansa laitteisto toimimaan, ja ottaa sillä yhteys maailmalle. Sähkötys on myös yksi tapa pitää yhteyksiä, ja sitä voikin harjoitella ensin itsekseen kunnes on valmis aloittamaan sähkötyksen muiden kanssa.

Nykyisen teknologian aikana tietokoneista on tullut yhä tärkeämpi osa myös radioamatööriharrastamista, ja niiden avulla yhteydet maailmalle sekä yleinen tiedonsaanti ovat helpottuneet huimasti. Digimodien avulla radio ja tietokone toimivat yhdessä harrastusvälineenä.

Alku oli kielletyn kokeilemista

Vuonna 1901 tekniikasta kiinnostunut, vain 14-vuotias suomalainen Eric Tigerstedt rakensi itselleen radiolaitteet. Hän meni kysymään laitteistolle lupaa viranomaisilta, jolloin hänet pidätettiin. Luvattuaan ettei enää jatka kokeilujaan, hänet päästettiin vapaaksi, mutta eihän palo pojasta minnekään hävinnyt, vaan tämä jatkoi rakentelujaan.

Radioputkien kehittyminen mahdollisti radiolaitteiden rakentamisen kotioloissakin. Tuon ajan opiskelijoita radiotoiminta kiinnosti kovasti, vaikka yleisiin radiolähetyksiin oli vielä matkaa. Vuonna 1917 opiskelijoiden toimesta rakennettiin Tampereelle salainen kipinälähetinasema, ja vuonna 1919 sitten kirjattiin lakiin määräykset toiminnasta. Ensimmäinen varsinainen julkinen radiolähetys lähetettiin myöskin juuri Tampereelta vuonna 1923, kokeiluja ja pienempiä lähetyksiä oli toki jo aiemminkin.

Yhdistys Nuorten Voiman liitto sai luvan radiokokeiluille, ja vuonna 1921 perustettiin ensimmäinen radioyhdistys N.V.L Radioyhdistys. Lähetyskokeiluja tehtiin, eri paikoista ja aluksi enemmän julkiseen suuntaan. Julkiset kokeilut ja harrastekokeilut erkanivat kuitenkin pian toisistaan, ja Radioyhdistys jatkoikin pian toimintaansa itsenäisenä Suomen Radioamatööriliitto ry:nä.

Radioharrastus kiinnosti nopeasti kehittyvän tekniikkansa vuoksi etenkin nuoria, ja liitto sai jatkuvasti toimintaansa mukaan uusia jäseniä. Vuonna 1935 radioamatöörien toiminta sitten muutettiin luvanvaraiseksi, ja harrastajien oli suoritettava sotilasradiosähköttäjän tutkinto. Samoihin aikoihin myös radioamatöörien laitteistot takavarikoitiin valtiolle. Sodan aikana radioamatöörit muodostivat erityistehtävissä varaviestiverkon muun tietoliikenteen katkeamista varten. Lupa harrastustoimintaan palautui sotien jälkeen vasta vuonna 1947.

Sotien jälkeen tekniikan kehitys kiihtyi

1950-luvulla muuttui radioamatööritoiminta astetta järjestäytyneemmäksi. Perustettiin toimisto, ja tutkintovaatimukset muuttuivat, ja niihin perustettiin myös uusi kokelasluokka. Tämä lisäsikin harrastuksen kiinnostavuutta huomattavasti, ja toi lajin pariin taas uutta nuorta sukupolvea. Ensimmäinen radioamatöörien satelliitti lähetettiin avaruuteen vuonna 1961.

Seuraava suuri harppaus radioamatööriharrastuksessa oli tietokoneiden, internetin ja matkapuhelinten vallankumous. Ne mullistivat maailmaa melkoisesti, ja myös radioamatööriharrastajien keskuudessa pelättiin aluksi, että ala jäisi uuden teknologian varjoon. Toisin kuitenkin kävi, ja uusi tekniikka saatiinkin valjastettua radioamatööritoiminnan tueksi, mikä puolestaan avasi uusia mahdollisuuksia koko alalle.

Tietokoneesta tuli osa laitteistoa. Vaikka vanhoja hyviä keinoja pidettiin edelleen arvossaan, voitiin nykytekniikan avulla helpottaa monia toimintoja. Esimerkiksi sähkötys oli mahdollista tehdä tietokoneen avulla ilman, että aakkosia tarvitsi välttämättä opetella itse.